Mielipidekirjoitus Kalevassa kesäkuussa 2005
AKATEEMISESTA VAPAUDESTA
Kansanedustaja Tuomo Hänninen ylisti Kalevassa (12.6.) hallituksen opintososiaalisia ja koulutuspoliittisia ratkaisuja. Taustaksi hänen lausumiensa arvioinnille palautan mieliin muutamia realiteetteja työelämän arjesta tämän päivän Suomessa.
Yli kolme neljäsosaa uusista työtehtävistä on ns. pätkätöitä. Keskustalaisetkin - eduskuntapuheiden mukaan - odottavat, että akateeminen kansalainen joutuu kahteen, jopa neljään kertaan vaihtamaan alaa päästäkseen normaalisti jonkinlaiselle eläkkeelle sen elämänvaiheen koitettua.
Akateeminen työttömyys on tosi asia. Tarjokkaita maisterin tutkinnon suorittaneita on lähes joka alalla. Kuulin äskettäin kemistin paikan täytöstä; pari sataa loppututkinnon suorittanut kemistiä haki paikkaa.
Hallituksen junailtua läpi pakkovalmistumislain Hänninen kirjoittaa, että "työelämä tarvitsee kipeästi korkeakouluista valmistuneita. Tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa palvelee ennen kaikkea opiskelijaa itseään."
Varsin mielenkiintoinen on Hännisen seuraava lausuntokin: "Akateeminen vapaus on saanut mielestäni eriskummallisia määritelmiä. Siihen kuuluu vapaus opiskella oman pääaineen ja opinto-ohjelman lisäksi muitakin aineita, joihin tulee säilytä oikeus tulevaisuudessakin. Vapaus tuo mukanaan opiskelijalle myös vastuuta valinnoistaan."
Mitä ihmeen eriskummallista siinä on, että opiskelija ottaa alussa kuvaamani työelämän nykyrealiteetit huomioon omia opintojaan suunnitellessaan ja läpi viedessään? Hänenhän tulee opiskella elämää, eikä vaihtuvien hallitusten poliittisia päähänpistoja varten. Pätkätyöaikakautena pärjääminen on trapetsilla tanssia ajassa ja muuttuvissa oloissa. Se tuo automaattisesti henkilökohtaisen pakkovastuun tullessaan.