TYÖMARKKINOIDEN VALLANKUMOUS ETENI
"Tyvenessä vedessä ne kalat kutevat."
Nuoruudessa kehotettiin tarkkailemaan hiljaisesti toimivia "harmaita
eminenssejä". He joko operoivat taustalla tai muutoin vain vaikuttavat
eleettömästi. Jälleen on saatu näyttö siitä, että kyllä heitä on ja vaikutus
näkyy. Tällä kertaa näytteenantajana oli valtakunnan pääopettaja, pääministeri
Matti Vanhanen, työreformihankkeestaan kuuluisa toimija.
Kun signaali korkealta taholta oli asiassa hyvissä ajoin annettu,
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ei jäänyt odottamaan Vanhasen omia käytännön
avauksia viedäkseen tämän työreformia eteenpäin. Ensin väännettiin lähes
väkisin kasaan maailmanhistorian ehkä viimeinen työntekijöille positiivinen
tupo. Metsäteollisuus ry jätettiin tarkoituksella jo varhaisessa vaiheessa
siitä ulos. Sen johtaman puujalan avulla päätettiin panna maan mahtava
Paperiliitto polvilleen. Sivusta tukea Metsäteollisuus ry sai jopa
merkityksestään tietoiselta Metalliliitolta ja tietenkin johtavilta
sanomalehdiltä.
EK:n alkuperäiseen suunnitelmaan ei liene kuulunut työsulun käyttäminen.
Siihen ajauduttiin, kun Metalliliiton EK:lle antama vetoapukaan ei riittänyt.
Tilanne ajautui kisaan siitä, kummalla raha loppuu ensin, amerikkalaisten
eläkerahastojen omistamilta metsäyhtiöiltä vai suomalaisilta
paperityöntekijöiltä. Kanadassa vastaavanlaista kisaa on lehtien mukaan käyty
jo yli puoli vuotta.
Kummankaan osapuolen rahojen loppumista ei ehditty kokea, kun (pakko)sopu
syntyi. Metsäteollisuus ry näyttää murtaneen kaikki Paperiliiton muurit, toiset
kololle, toiset aukkoasteelle. Varmaa on, että tähän työriitaan ja sen
tuloksiin, joita kukin tulkitsee tietenkin itsensä kannalta edullisesti,
palataan vielä lukemattomia kertoja. Metsäteollisuus ry lupasi oitis lisää
investointeja. Mistähän puut otetaan, kun jo nyt teollisuus tuo 16 - 17 %
käyttämästään puusta ulkomailta?
Ei tässä vielä kaikki. Valtakunnansovittelija Juhani Salonius otti todella
reippaan loikan oikealle asettuessaan sovintoesityksessään selkeästi
Metsäteollisuus ry:n puolelle. Saman hän teki rajavartijoiden lakon
sovittelussa. Saloniuksen sovintoesitys sisälsi Valtion työmarkkinalaitoksen
ajaman uuden palkkausjärjestelmän, mikä merkitsee mm. uusille työntekijöille
heikompaa palkkaa suhteessa vanhoihin, samoja töitä tekeviin nähden.
Pääministeri ehti itkeä sovittelujärjestelmän kohtalon puolesta. Hän
unohti, että hän on itse tämän kaiken saanut aikaan. Hän loi näyttävästi
tabloidilehden avulla työreformihankkeen. Hän toi eduskuntaan
lakonmurtolakiesityksen. Itse hän on asettunut kaikessa työnantajan puolelle
työreformilla provosoimissaan työriidoissa.
Valtiovarainministeriössä toimivien ministerien olisi ollut helppo johtaa
rajavartijat tupon mukaiseen sopimustulokseen, mutta näin he eivät tehneet.
Miksi? Puheet ja teot ovat rajussa ristiriidassa keskenään. Historiantutkijat
tulevat aikanaan päivittelemään, missä luurasi aktiivinen suomalainen
poliittinen työväenliike vuoden 2005 lakkojen/työsulun aikoihin.
Sopimusyhteiskuntaan siirtyminen oli kova ja tuskallinen prosessi
suomalaisessa yhteiskunnassa 1960- ja 1970-luvuilla. Siitä irtisanoutuminen
näyttää olevan pikkujuttu maist. Matti Vanhasen kaltaiselle
eminenssivaikuttajalle.
Takaisin