Kolumni Pohjolan työssä syyskuussa 2005
ITSENSÄ ULOSTAJA ASIALLA
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus käytti Helsingin Sanomissa 4.9.2005 selventävän puheenvuoron siitä, mihin järjestö pyrkii. Itse olin työmarkkinapolitiikassa mukana jo 1960-luvulla. Mieleen jäi vuosikymmenten aikana, että työnantajapuolella oli jatkuvasti oveen koputtelija, mainittu Suomen Yrittäjät ry. Tavalla tai toisella se toi esiin halukkuutensa päästä tupopöytään. Kuviteltu valta on kiinnostanut. Vihdoin 1990-luvulla järjestö toi esiin työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittiset tavoitteensa. Lista oli todella vaikuttava, liitupaperille pienellä tekstillä painettuna sivukaupalla vaatimuksia. Kun sitä joukolla eduskunnassa luettiin, niin siitä näytti puuttuvan ainoastaan yksi kohta: "Valtio maksaa yritysten kulut". Kun tietoisuus harmaan talouden osuuden laajentumisesta yhteiskunnassa kirkastui ja tuotiin esiin tarpeellisia lainsäädäntöhankkeita, niin Suomen Yrittäjät ry vastusti niistä jokaista. Se oli puolensa silloinkin selvästi valinnut.
Nyt Suomen Yrittäjät ry on keksinyt, että "nykymuotoinen sopimusyhteiskunta keskitettyine työmarkkinamalleineen ja kolmikantoineen on hyvinvoinnin uhka". Siis sopimusten ja pidättyvyyden sijasta se haluaa omanlaistaan anarkiaa, jännittävä jatko harmaan talouden piilotuelle. Historiassa se on havainnut sopimusjärjestelmässä toki hyötyjäkin. Kuitenkin tuon yhteiskuntavaiheen se kytkee savupiipputeollisuuteen. Se ei ole havainnut, että viime aikoina erityisesti it-ala ja ylemmät toimihenkilöt ovat olleet liikkeellä sopimusturvatavoitteineen. Pienten palveluyritystenkin edun mukaista luulisi olevan, että työntekijät kokevat olevansa osa yhteiskunnan yleistä sopimusturvaa.
Tietenkin toimitusjohtaja Järventaus on lukenut lehdistä, että nyt on meneillään globalisaatio ja se vie työpaikkoja pois Suomesta. Hän ei näytä kuitenkaan lukeneen kaikkia uutisia. Häneltä ovat jääneet lukematta ne, joissa kerrotaan, että koko maapalloa koettelee parhaillaan paheneva energiakriisi. Kun mitään järkevää ei näytä olevan tapahtumassa siirtymiseksi uusiutuvien energianlähteiden käyttöön, niin Chindia- ja muut vastaavat ilmiöt ajavat F1-vauhtia rengasvalleihin. Yritykset siirtyvät tämän jälkeen niihin maihin, joissa on rauhalliset, sopimusyhteiskuntaan kuuluvat turvalliset olot, ja joiden energiahuolto on kunnossa. Suomessa tähän on Euroopan valtioista parhaat mahdollisuudet.
Järventauksen artikkeli huipentuu väitteeseen, että "turvallisuus ja vakaus ovat tärkeitä asioita, mutta eivät enää samalla tavoin menestystekijöitä kuin aiemmin". Ainakin tässä hän on niin väärässä kuin vain voi olla. Tämän jälkeen soisin toimitusjohtajan istuvan telkkarin ääressä viikon ja lukevan johtavien teollisuusmaiden sanoma- ja aikakauslehtiä, niin mielipide saattaisi tässä suhteessa hivenen horjua.
Järventaus on keskustalaiseen tapaan kokoomuslaisena huolissaan siitä, että valtaa on luisunut demokraattisesti valituilta elimiltä työmarkkinajärjestöille. Totta on, että on. Tämän on kuitenkin täyttänyt sitä aukkoa, joka poliitikkojen omassa vallankäytössä on ollut. Hallitus ja eduskunta ovat saaneet hyvän vastineen tälle vallansirun luovutukselleen.
Ulostiko Järventaus näin järjestönsä lopullisesti kolmikannasta?