"Presidenttikolumni" Oulu-lehdessä 27.10.05
CALVINISTI VAI KALVONISTI?

Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa aineen aiheesta "Mikä Suomen historiassa on omiaan rohkaisemaan meitä ajatellessamme tulevaisuutta?". Innostuin. Kirjoitin Suomen siihen saakka istuneista presidenteistä ja löysin heistä vain hyvää. Suomella oli oleva hyvä tulevaisuus, täältä löytyy presidenttiainesta joka lähtöön.
      Opettajani arvio hengentuotteestani oli tyrmäävä: se oli esimerkki kirjoituksesta, jolla ei päästä ylioppilaaksi, ja joka kielii tietämättömyydestä presidenttiasioissa. Minusta tuli toki ylioppilas ja aineestakin sain cumun.
       Muuan henkilö, joka pian omistaa kaiken, opasti ottamaan huomioon poliitikoissa ja valtiohenkilöissä kyvyn toimia todellisena uskonpuhdistajana ja kirkkojärjestyksen laatijana. Suomen Nato-kantahan vaatii tämän pressimiehen mielestä uskonpuhdistusta.
       Sanomatalon valtias oli käynyt mielessään läpi presidenttikandidaatit ja heistä oppimansa. Erään henkilön kohdalla hän oli päättynyt arvioon "ilmiselvä calvinisti", ankaran kirkkokurin mies. Hän on edennyt jo johtamaan valtakunnan toimeenpanovallan konsistoria, hallitusta. Maa on arvion mukaan tiukassa valvonnassa, joka ulottuu Geneven esikuvan mukaan kaikkialle.
        Suomen "Calvinin" puolue pääsi täällä voitolle vuoden 2003 vaaleissa kuten - Erkon määrittelyn mukaan - hänen esikuvansa puolue Genevessä vuonna 1555. Jean Calvin vei oppejaan laajalle alueelle Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Calvin käytti apuna laajaa kirjeenvaihtoa, nykyversio tukeutuu power-point-kalvotekniikkaan.
          Onko Matti Vanhaselle sitten ollut mahdollisen presidenttiyden kannalta etua vai haittaa Aatos Erkon nimittelystä? Ehdottomasti etua. Kaikessa politiikassa on niin, että toimijassa pitää olla jotain, jonka vuoksi mainitaan. Virkamiesliiton yleissihteeri Niilo Norilo puki tämän 1970-luvulla muotoon: "Mitättömyyksiä ei mainita". Calvinisti voi olla myös kalvonisti, jonka mieliväri on harmaa.
Takaisin