Kolumni Kalevassa 5.11.05
KASVOTON NETTIYHTEISÖ
Tarjoutuipa mahdollisuus tehdä havaintoja kahdessa tietoyhteiskunnassa.
Ensimmäinen "onko-tietoa-yhteiskunta" ajoittui sodanjälkeisille vuosikymmenille. Kun meni iltamyöhällä ulos käppäilemään, jo kohta kuuli nuo kaikkien tunnistamat sanat "onko tietoa". Edesmenneen kieltolain peruja olevassa hengessä yhteiskunta pyrki säätelemään viinakortilla alkoholinkulutusta. Lesti yleensä loppui ennen kuin kuluttajan fysiikka, mikä synnytti hetkellisen kysyntäpiikin.
Viinakorttia ei enää tarvita ja alkoholiveroakin on alennettu. Vapaamielisyys teki lopun tuosta tietoyhteiskunnasta, mutta samalla lisäsi yhteiskunnalle siitä koituvia laskuja, erikoisesti viinaveroalen jälkeen.
Nyt elämme uudessa tietoyhteiskunnassa. Nyt kaivataan tietoa siitä, olisiko joku säveltänyt uutta musiikkia, ja olisiko joku vielä tallentanut teoksen esityksen. Kuluttajan oikeuksiin katsotaan kuuluvan tämän tiedon hyväksikäytön. Eduskunta ratkaisi äänestämällä sen, kuinka pitkälle tässä noin-vain-hyödyntämisessä voidaan mennä.
Siinä ohessa läpikäyty kansalaisosallistuminen toi esiin uuden ilmiön. Nettikansa osoittautui täysin estottomaksi sanankäyttäjäksi. Toisinajattelijat saivat vastaanottaa sanallisia hyökkäyksiä, joita varsin harvat pystyisivät esittämään vuoropuhelussa toiselle ihmiselle tätä silmiin katsoen. Nettimaailma tarjoaa uuden mahdollisuuden paljastaa tuntonsa, siis henkisen muotokuvansa.
Tämä mahdollisuus voi ulottua työyhteisöissä vaikkapa työtovereihin. Jos pelkää lähettää Suomesta jonkun kotikoneesta herjaviestin, niin menee Viroon ja lähettää sen sieltä. Kasvottoman yhteiskunnan toimija voi näin seurata työpaikalla kasvosta kasvoon toisen reaktioita paljastamatta itseään.
Saavatko kansanedustajat sitten reilua, kasvosta kasvoon palautetta? Totta maar! Fortumin optiot toivat jälleen esiin, kuinka jonkun ministerin harkitsemattomuudet menevät aikanaan kollektiivisesti kaikkien kansanedustajien piikkiin - samaa p-porukkaa kaikki tyyni, kuuluu palaute. Kuitenkin vaikka itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa tällaisen kohtuuttomuuden syntymisessä, niin mikäs siinä, kun arvostelija katsoo viestiä tuodessaan toista silmiin.
Toisin on tietoyhteiskunnan kasvottomassa nettimaailmassa. Sen eräät toimijat katsovat itsensä oikeutetuiksi sanallisiin tekoihin, jotka avaavat uuden ajanjakson ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Niin sanottujen pahojen tapojen esiintuloa on odotettu niukkuuden jakoon liittyen. Nyt se tuli näin esiin. Ennakoiko tämä mm. niukkuutta sävellyksistä ja niiden esityksistä, jos säveltäjät ja esittäjät eivät pysty ansaitsemaan edes minimitoimeentuloa? Tämä on tulevaisuuden suuren luokan kysymyksiä.