Presidenttikolumni II Oulu-lehdessä 17.11.2005
PUOLIVALLATON VAI TÄYSVALLATON?
Tasavalta tarvitsee pomon. Näin ajattelee nykyisinkin varsin moni kansalaisemme. Näin ilmaistuna yksimielisyys on laajaa, mutta siihen se yksimielisyys sitten loppuukin. Kysymys siitä, millä vallalla, valtaoikeuksilla, tämä valtiojohtaja toimii, jakaa jo voimakkaasti mielipiteitä.
Kuvaavaa vallanjako-ongelmille on kysymys siitä, ketkä tai kuka Suomea Euroopan unionin huippukokouksissa edustaa, tasavallan presidentti ja pääministeri yhdessä, vai jälkimmäinen yksinään. Yhdysvalloilla ei tällaisia edustushuolia ole, sillä hallitusta johtaa presidentti, eikä pääministeriä ole. Ranskassa on sekä presidentti että pääministeri, huippukokousedustukset hoitaa presidentti.
Vuosituhannen alussa voimaan tulleessa perustuslaissa tasavallan presidentin valtaoikeuksia kavennettiin ja samalla eduskunnan ja pääministerin valtaa lisättiin. Ennen tätä uudistusta Mauno Koivisto oli jo vapaaehtoisesti jättänyt osan presidenttiyteensä kuuluvaa valtaa käyttämättä. Nykyinen presidentti on puolestaan sopinut sopuisasti pääministerin kanssa EU-vallankäyttöön kuuluvista asioista, joten kahden lautasen politiikka ei ole johtanut poliittisiin kärhämiin.
Tasavallan presidentti valitaan nyt kansanvaalilla. Demokratian ihanteeseen kuuluu, että kandidaatit tarjoavat persoonallisuuksiinsa sisältyvien erojen ohella myös politiikkaan liittyviä vaihtoehtoja. Niinpä siinä missä yksi kandidaateista haluaa riisua nykyisiäkin tasavallan presidentin valtaoikeuksia, toinen haluaa presidentille lisää todellista poliittista valtaa, jota käyttämään juuri hän olisi mielestään kaikkein sopivin.
Vaihtoehtoja syntyy EU:n ruokapöydänkin ääreltä. Siinä, missä nyt kaksi presidenttiehdokasta sopii siitä, ketkä ilmoitetaan pitoemännälle, niin eräs presidenttiehdokkaista haluaa jäädä pois koko ruokailusta, hän haluaa Suomen luopuvan koko EU-jäsenyydestä.
Tarjolla tasavallan presidentiksi on myös merkittävään rahavallankäyttöön tottunut puolivallaton ehdokas. Ei siis täysvallaton hänkään.