Presidenttikolumni III Oulu-lehdessä 15.12.2005
SISÄLTÖÄ VAI SEREMONIAA?
Presidentti Martti Ahtisaari on puhunut. Hänen johtopäätöksensä oli, että tasavallan presidentin valtaoikeuksista tulisi EU-jäsenyyden oloissa riisua loputkin pois. Tästä luottamustehtävästä tulisi siis tehdä seremoniaalinen, jollainen se on mm. Saksan liittotasavallassa. Valta on siellä jaettu liittokanslerin, hänen johtamansa hallituksen ja liittopäivien kesken.
Ahtisaaren mielipiteen ilmaisu on mielenkiintoinen. Nythän on jo meneillään vaalikamppailu seuraavan presidentin valitsemiseksi. Valittavan tasavallan presidentin valtaoikeudet ovat täysin tiedossa. Lisäksi nykyiselle presidentille kausi olisi hänen viimeisensä tässä tehtävässä.
Mitä rauhanrakennuksen ammattilainen Ahtisaari haluaa sitten viestittää? Antaa eväitä nykyiselle hallitukselle siitä, mihin nykyisen perustuslainmuutoksiin sen pitäisi ryhtyä? Kertoa siitä, että valittavan presidentin tulee tukea tällaista hallituksenesitystä? Puhua paavin istuimelta, kun istuin on jo ajat sitten hänen altaan siirretty pois? Vai oliko tarkoitus vain sotkea äänestäjien mieliä tärkeän valinnan kynnyksellä?
Ajatellaanpa, että Ahtisaari halusikin viestittää, kuka on paras seremoniaalinen tasavallan presidentti tarjolla olevista? Silloin tietenkin näyttöä tehtävän menestyksellisestä hoitamisesta tässä suhteessa on vain yhdellä kandidaateista. Ovelaa. Tietenkin kaikkien muidenkin tiedetään olevan omilla tavoillaan edustuskelpoisia. Mepit ovat olleet jo tehtävänsä vuoksi pakotettuja kierähtelemään kansainvälisissä ympyröissä, kansainvälisen pankin varapääjohtaja on jo osa kansainvälisyyttä.
Nyt on kuitenkin kysymys myös sisällöllisestä presidenttiydestä. Maailmassa, josta Suomi on osa, kysytään nyt mielipiteitä. Nyt on kysyntää ratkaisumalleilla. Nyt on kysyntää omaksutuilla tiedoilla, joita pystyy uskottavasti viestittämään. Tässä suhteessa kaikki ehdokkaat eivät todellakaan ole samalla viivalla.