Presidenttikolumni V Oulu-lehdessä 1.12.2005
ENTÄ SANOMAN JAKOLINJA?
Eduskunnan Iso Sali on jännittävä paikka. Siellä pidettyjä puheita kuuntelemalla oppii äänessä olleista lähes kaiken – poliittisen sanoman sisällön, puhujalahjat ja jopa persoonallisuuden. Näiden presidentinvaalien kaikki ehdokkaat ovat tai ovat olleet kansanedustajia, joita tämän kirjoittajan on ollut kunnia kuunnella.
Poliitikoksi pääseminen edellyttää hyväksyttävyyttä riittävän määrän äänestäjiä keskuudessa ja hänen levittämälleen sanomalle uskottavuutta muidenkin kuin omien äänestäjien keskuudessa. Näissä suhteissa kansalle on tarjolla kirjoa mutta myös jatkumoa, jonka toisessa päässä on kuitenkin ahdasta.
Suomea pidetään maailmalla oikeistolaisimpana länsimaana. Johtuukohan juuri tästä, että seitsemästä kandidaatista peräti viisi on profiloitunut jollakin hyvin oikeistolaisella teesillä: Nato-jäsenyys (Lax), työreformi Amerikan mallin mukaan (Vanhanen), veroale (Niinistö), "valtio on yritys" (Kallis) ja ranskalais-brittiläinen EU-vastaisuus (Soini).
Tuossa kentän osassa näyttää olevan siinä määrin ahdasta, että varmaan happi loppuu. Tämä jättää kahdelle muulle kandidaatille (Halonen ja Hautala) tilaa kantaa huolta myös maapallon ja sen vähimmälle osalle jääneiden väestöjen tilasta ja tulevaisuudesta.
Olenko analyysissäni oikeassa? Olen. Sen ovat todistaneet lukuisat vuorineuvokset yhdessä (EK ja EVA) ja erikseen kommentoidessaan nykyisen presidentin ja entisen mepin puheita ja kansainvälisen toiminnan painopistealueita.
Suomessahan on parhaillaan menossa Sammon ryöstö. Sampoja ovat valtio ja toiset yritykset. Harmaa ja musta talous kukoistavat. Tietyt tahot odottavat, että valtiojohto antaa tukensa tälle ryöväykselle.
Suhtautuminen näihin makroluokan asioihin jakaa presidenttiehdokkaat oikealla tavalla. Toivoa sopii, että suurissa vaalikeskusteluissa uskaltaudutaan käymään toisaalta rehellisen yrittäjyyden, toisaalta kestävän kehityksen asioita läpi.
Erkki Pulliainen