Kolumni Pohjolan Työssä joulukuussa 2005
KIITOS ARVOISALLE MINISTERILLE
Valtiopäivät päättyvät säännönmukaisesti tulevan vuoden talousarvion palautekeskusteluun. Valtiovarainvaliokunta on pusertanut jaostojensa myötävaikutuksella mietinnön kasaan ja rivikansanedustajat ovat päässeet purkamaan patoutumansa. Vuoden 2006 lopulla tuo purkaus on oleva taas historiallinen, sillä tuolloin on aikaa seuraaviin vaaleihin vain muutama kuukausi.
Tämänkin joulukuun salikeskusteluja kuunnellessa tuli mieleen muutama pätkä historiasta. Vielä 1990-luvun alkupuolella oli tapana, että hallituspuolueiden kansanedustajille ryhmät jakoivat joululahjarahoja. Niihin kuului hyvin erilaisia asioita. Oma lukunsa olivat tapahtumien ja järjestöjen avustukset. Muuan vaalipiirimme kansanedustaja junaili Iijoki-soudulle rahaa, mitä me kaikki tietenkin tuimme voimakkaasti. Oma lukunsa oli Konnakuoro, josta edustajat eivät oikein koskaan saaneet selvyyttä, mihin rahat todella menivät, eivätkä hankkeenajajat sitä selkeästi paljastaneet.
Tuosta rahanjakokäytännöstä sittemmin luovuttiin. Nyt hallitukset sietävät sen, että eduskunta lisää kipukohteisiin lisää rahaa. Näin tuli nyt rahaa mm. joukkoliikenteen tukeen, millä se suoranaisesti tilapäisesti pelastetaan. Budjettimietintö olikin tällä kertaa poikkeuksellisen selkokielinen kuvaus niistä kohteista, joihin rahaa nyt lisättiin ja joistakin sellaisista asioista, jotka vaativat virkamiehiltä töitä. Hyvä niin!
Samalla näyteltiin kiitosnäytelmä. Niin ministerit kuin riviedustajatkin jakoivat kiitoksia valtiovarainvaliokunnalle anteliaisuudesta. Nämä kiitokset olivat paikallaan. Sitten tulivat kiitokset, joita en ole koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärtänyt nytkään.
Ministerien kuuluu olla paikalla Isossa Salissa, kun heidän johtamansa ministeriön pääluokan asioita käsitellään. Tämä on hyvä tapa. Jos ministeri viipyy paikalla niin kauan kuin pääluokan puheita riittää, niin jo oitis edustajat alkavat vuolaasti kiitellä arvoisaa ministeriä läsnäolosta. Jo on aikoihin eletty, kun kiitellään siitä, että sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa vaadittavan ajan eli virkatehtäviä hoitamassa. Suomen kansan edustajakin on historiallisesti nöyryytetty alamainen, joka osaa herroja ja rouvia kiitellä, kun suostuvat laskeutumaan alamaisten pariin tovia pidemmäksi aikaa.
Palautuu mieleeni vuosina 1987 - 1991 pääministerinä toimineen Harri Holkerin käyttäytyminen valtioneuvostonsa päällikkönä. Hän velvoitti ministerinsä olemaan Isossa Salissa paikalla - ja saattoi myös estää ministerin menon Saliin, kun istunto tuppasi siitä johtuen venymään. Ministeri Erkki Liikasen ulvahdus Salissa stimuloi oitis tunnin debatin. Niinpä Holkeri ohjasti erikoisesti nykyistä Suomen Pankin pääjohtajaa siinä suhteessa, missä hänen oli hyvä kulloinkin olla.
Onnellista Vuotta 2006!