Puhe Vammaispoliittisessa seminaarissa Oulussa  27.2.2006
KEHITYSVAMMAISTEN EDUT TURVATTAVA LAKIEN YHDISTÄMISESSÄ


Suomessa on arvioitu olevan vähintään 30 000 kehitysvammaista ihmistä. Lieväkin kehitysvamma samoin kuin muukin oppimisen ja ymmärtämisen vamma vaikuttaa henkilön havaintoihin, hahmottamiseen ja tiedonkäsittelykykyyn. Kaikki heidän kaltaisessa tilanteessa olevat tarvitsevat ohjausta, huomiota tai valvontaa arjen toimissa. Ilman tukea toimiminen on vaikeaa tai mahdotonta.
    Tarkastelen ensiksi asiakasmaksuja. Asiakasmaksujen mahdollisen uudistuksen vaikutus kehitysvammaisten elämään riippuu paljon siitä, otetaanko kehitysvammalain mukaan järjestettävät palvelut kattavasti uuteen lakiin vai ei. Mikäli palvelut jäävät sosiaalihuoltolakiin tai muihin yleislakeihin, maksuttomuus saattaa hävitä noin vain. Vammaispalvelulain mukaisia palveluita saavat lähinnä vain vaikeavammaiset, kun taas kehitysvammalain mukaisiin palveluihin ovat oikeutettuja kaikki kehitysvammaiset vamman vaikeusasteesta riippumatta. Tässä on olemassa mahdollisuus kehitysvammaisten aseman olennaiseen heikkenemiseen.
     Lähes kaikki kehitysvammaiset elävät koko ikänsä työkyvyttömyyseläkkeen varassa. Siksi pienetkin asiakasmaksut saattavat vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa käyttää palveluita. Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa edellyttää vammaisuuden vuoksi tarvittavien palveluiden maksuttomuutta.
     Asiakasmaksujen tulisi ohjata palvelujen tarvitsijat käyttämään heidän tarvitsemiaan oikeanlaatuisia palveluja oikeanaikaisesti. Myös vähävaraisille tulee turvata tämä mahdollisuus.
     Kuntien taloudellinen asema tulee turvata jakamalla palveluiden rahoitusvastuu uudella tavalla valtion ja kuntien välillä. Jotta yksilön oikeusturva ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu voidaan taata, kuntien edellytyksiä järjestää palveluita tulee parantaa valtion suoraa vammaispalveluiden rahoitusta lisäämällä. Valtion rahoituksella voidaan ennaltaehkäistä myös hyvinvoinnin alueellista eriytymistä ja sen aiheuttamaa epätasa-arvoa.
     Asiakasmaksuilla kuntien taloudellista tilannetta ei kyetä korjaamaan. Kaikkien asiakasmaksujen osuus palveluiden rahoituksesta jää alle kahdeksaan prosenttiin. Vammaispalveluiden osuus kokonaisrahoitusosuudesta on huomattavan pieni. Kuitenkin yksilötasolla korotukset saattaisivat johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Suuri osa vammaispalveluiden kustannusten noususta johtuu siitä, että vanhusten palveluita ei ole toteutettu asianmukaisesti. Vammaisten palvelut tulee turvata vanhusväestön lisääntymisestä huolimatta.
     Kehitysvammaiset ovat vammautuneet jo syntyessään tai viimeistään kehitysiässä. Heillä ei ole ymmärryksen vamman vuoksi missään vaiheessa mahdollisuutta huolehtia omasta toimeentulostaan. Siksi kehitysvammaisten ja laajemminkin vammaisten palveluiden tarvetta ja palvelumaksuja ei voi rinnastaa muun väestön maksuihin. Työssä käyvälle tai työeläkettä nauttivalle ei ole suuri asia maksaa käyttämistään palveluista. Sen sijaan moni vammainen joutuu tarkkaan miettimään, kuinka palveluitaan rajaa, jos niistä joutuu maksamaan.
      Normaaliuden periaate on kannatettava, mutta sitä ei voi soveltaa siten, että maksut kohdistuvat kaikkiin palvelun käyttäjiin yhdenmukaisin perustein. Vammaisille henkilöille tulee pyrkiä palvelujen ja tukitoimien kautta turvaamaan mahdollisuus päästä samalle lähtöviivalle muiden kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisten kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Mikäli yleislakien mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät riitä tähän tavoitteeseen pääsemiseen, on turvauduttava erityislakeihin. Yhdenvertaisuus puolestaan edellyttää, että vammaisuus ei saa aiheuttaa asiakkaalle lisäkustannuksia, vaan yhteiskunnan tulee järjestää vammaisuudesta aiheutuvat erityispalvelut ja korvata vammaisuuden aiheuttamat lisäkustannukset. Pääsääntönä tulee olla, että kaikki vammasta johtuvat palvelut ovat maksuttomia.
     Viime aikoina omaksuttu tulkinta normaaliudesta ja maksujen yhdenvertaisuudesta ja niiden pohjalta laaditut ehdotukset johtavat kehitysvammaisten henkilöiden lainmukaisen oikeusaseman huomattavaan heikentämiseen ja tosiasiallisesti tilanteeseen, jossa kansalaisten keskinäinen yhdenvertaisuus vähenee.
    Tarkkaan seurantaan on viime kuukausien kokemusten ja kannanottojen perusteella asetettava mm. terveyskeskusmaksut, hammashoito, kuntoutushoidon päivämaksun korotus, maksut lääkärintodistuksista, lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, hoitotarvikkeet ja välineet, lasten päivähoidon maksu, asumisen maksut, vammaisten asumispalvelut sekä pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen laitoshoidon maksu.
   Maksupolitiikka liittyy siis olennaisesti lakien yhdistämiseen. Asiakasmaksulaki tulee käsitellä vammaislakien yhdistämishankkeen kanssa yhdessä. Kehitysvammaisten kannalta on erityistä merkitystä nykyisen asiakasmaksulain kohdalla, jossa säädetään kehitysvammaisten erityishuollosta ja siihen liittyvien kuljetusten maksuttomuudesta. Kehitysvammalaissa on useita sellaisia palveluita, kuten päivä- ja työtoiminta, joiden maksuttomuus matkoineen tulee turvata. Ylläpidon käsite on selkiytettävä. Asumisyksikön sisustamiseen tai pihatöihin liittyvät kulut eivät voi olla asiakkaan ylläpitoa, eikä myöskään apu, jota kehitysvammainen tarvitsee vammastaan johtuen. Tilapäishoidon tarve on kehitysvammaisten lisäksi muillakin vammaisilla. Mikäli nykyistä erityishuoltona toteutettuja kehitysvammaisten palveluita ei oteta mukaan uuteen vammaislakiin ja palvelut järjestetään esimerkiksi sosiaalihuoltolain nojalla, niiden maksuttomuus tulee erityissäädöksellä turvata. Merkityksellisiä näkökohtia on paljon muitakin. Tässä oli muutamia viitoittamaan tietä oikeaan suuntaan. Pelko on, että edut huononevat lakien yhdistämisen myötä. Tämä ei ole hyväksyttävää. Valppautta tarvitaan.
Takaisin