Kolumni Forum24:ssä 16.3.2006

JÄLKIPELIÄ

Presidentinvaalin toisesta kierroksesta on kulunut 45 vuorokautta. Nyt on viileän jälkipelin paikka. Se täytyy myöntää, että tässä vaalissa tehtiin Suomen poliittista historiaa monella tavalla. Historiaa ei ole vain se, että nainen valittiin ensimmäisen kerran toiseksi kaudeksi tasavallan presidentiksi. Median enemmistö oli valinnut ennakkoon oman presidenttinsä, kuten se on valinnut Nato-jäsenyyden ja ydinvoimankin. Vaalin lopputulos on ollut näin odotetusti median valtaenemmistölle suuri pettymys. Kaikkein vaikeinta lopputuloksen nieleminen näyttää olleen pääkaupunkiseudun valtalehdistölle.
     Media oli tehostanut omaa rooliaan ottamalla käyttöön amerikkalaista tonkimiskulttuuria. Tämä on mielenkiintoinen avaus. Poliitikolta edellytetään nykyisin arkipäivän elämässä sekä tietoa että kykyä jalostaa tietoa yhteiskuntaa hyödyttäviksi teoiksi. Häneltä edellytetään siinä ohessa myös tunnettuutta, jotta valinta kohdistuisi juuri häneen. Tätä saadaan esiintymällä näyttävästi julkisuudessa, jolloin voi tulla laukaisseeksi julki, suullisesti tai kirjallisesti, kevyttäkin tekstiä ja myös pohdiskelua, mahdollisuuksia luotaavaa aprikointia. Asiayhteydestä irrotettuna, mikä tahansa jutun pätkä voi olla kuitenkin kohtalokasta tulevan "uran" kannalta tässä kulttuurissa. Mitä jää yhteiskunnalle jäljelle? Vain virkahenkilöitä ja toimijoita, jotka ovat jollakin erikoisalalla ansioituneet maan rajojen ulkopuolella. Heidän kotimaan asioiden tuntemisensa saattaa olla suorastaan kehnoa ja kuitenkin juuri heiltä odotetaan jumalaisia tekoja. Ei hyvältä näytä.
       Jos oli media tarjoamassa jotain uutta, uutta oli myös muuan loistavasti tehty vaalikampanja. Siitä vastasi kansallinen kokoomus toimijoineen. Ihaillen seurasi, kuinka tarkoin suunnitellut vaiheet seurasivat toisiaan. Kuinka aluksi aivan älyttömiltä tuntuneet ja edelleen tuntuvat vedot menettivät ällötavalla toistettuina ällöttävyyttään. Ehdokas oli aivopesty viimeiseen saakka toistamaan tiettyjä hokemia, jotta syvällisempää keskustelua ei käytäisikään asioista. Tämä onnistui, mutta samalla ehdokas astui miinakenttään, jonka oli rakentanut kaupattu sotilasliitto Nato itse. Kansa ei halua Suomea Natoon. Tuliko selväksi kokoomukselle vihdoinkin?
      Entäs "työväen presidentti"? Kuinka nyt käy työväelle, kun työväen presidentin sijasta tasavallan presidentiksi valittiinkin työväenpuolueesta noussut toimija? Kokoomus kertoi, että kahtiajaon aika on ohi. Näinkö tätä arvokasta tavoitetta edistettiin? Nythän tosiasiassa halveerattiin työtä tekevää kansaa. Moni pitkäaikaistyötön haluaisi päästä tähän joukkoon, mutta kokoomuksen Harri Holkerin johdolla junailtu kasinopelikausi 1980-luvun jälkipuolella ja sen tuottama lama eivät ole olleet edes kokoomuksen toimin korjattavissa. Tämä on järkyttävää peliä, arvoisa kokoomus!
     Kampanjan käsikirjoittaja laittoi kokoomuksen presidenttiehdokkaan suuhun "piru mieheksi" sloganin. Miltä olisi kuulostanut, jos voittanut kandidaatti olisi vastannut tähän ilmoittamalla olevansa "piru naiseksi"? Huh! Kyllä kokoomuksessa osataan nämä asiat. Ikiomat sloganit ovat täydellisessä turvassa. Osaamista sekin.
     Entäs sitten "Pahvi-Saulit"? Loistava keksintö! Miltä olisi vaikuttanut, jos virassa oleva tasavallan presidentti olisi ilmestynyt satoina pahvinukkeina katukuvaan? Mitä olisivat olleetkaan ne epiteetit, jotka tästä olisivat niistä syntyneet?
    On itsestään selvää, että kaikki eduskuntapuolueet ja sellaisiksi pyrkivät analysoivat nyt tarkkaan kokoomuksen vaalikampanjan. Niistä jokainen voi olla varma, että vuoden kuluttua eduskuntavaalikampanjarintamalla puhaltavat tuimat pakkastuulet. Lokasankkoja täytetään vauhdilla ja poliittiset arkeologit tekevät yötä päivää raskasta työtään.
     Tarja Halonen lupasi reipasotteista toimintaa toisella presidenttikaudellaan. Toivotan siihen parhainta menestystä onnittelujen kera!
                                                                                                            
Takaisin