Kolumni Pohjolan Työssä huhtikuussa 2006
TARPEETON TYÖMARKKINAKOKEILU

Ei ole ollut vaikea havaita, että Ranskasta on muodostunut eurooppalaisten ongelmien testauskenttä. Suomessa muistetaan hyvin, että juuri Ranskassa (ja myös Hollannissa) kansa hylkäsi kansanäänestyksessä sen unionin perustuslaillisen sopimuksen, jota Suomen poliittinen eliitti tarjoaa tästä hylkäystuomiosta huolimatta nyt Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi.
       Kun Ranska hylkäsi EU:n perustuslaiksi tarkoitetun asiakirjan, niin varsin keskeistä hylkäämiseen johtaneissa syissä oli asia, joka vain välillisesti liittyy itse perustuslakiin. Ranskan kansa ei ole ollut vallitsevissa oloissa valmis hyväksymään ns. palveludirektiiviä eli käytännössä julkisten palvelujen vapauttamista ylikansalliselle kilpailulle. Juuri Ranskan vaatimuksesta palveludirektiiviä onkin sittemmin kevennetty.
       Ranskalaisen kulttuuriin kuuluu, että kulloinkin tyytymätön kansanosa osoittaa muille mielipiteensä menemällä näyttävästi kaduille banderollien kanssa. Näin tekevät yhtä lailla työttömät, ammattiyhdistysväki kuin kalastajat ja maanviljelijätkin. Muistan entisestä elämästäni Pariisin havaintoina välillä hedelmiä, välillä raakoja kaloja kaupungin pääkadulla.
      Kuluneeseen talveen ovat kuuluneet aiempaa paljon rajummat mielenosoitukset. Pariisissa ja monissa muissa kaupungeissa niiden esikaupungeissa asuu maahan muuttanutta nuorta väkeä, jolla työllistymismahdollisuudet ovat varsin vaatimattomat. Monilla ei ole edes henkilöllisyyspapereita, he tai heidän vanhempansa ovat laittomasti maahan tulleita.
      Toivottomuus synnyttää patoutunutta katkeruutta, joka ei paljoa tarvitse leimahtaakseen väkivaltaisuuksiksi. Joku ranskalainen vakuutusyhtiö tiedotti talvella, että sata poltettua autoa yössä on vakiomäärä, sitä suurempi määrä vasta kertoo "oikeasta mielenosoituksesta".
     Ranskan hallituksen veto tähän on ollut persoonallinen; pidennetään uuden työntekijän koeaikaa entisestään. Ja niin olivat sytykkeet valmiina jatkuviin mielenosoituksiin.
     Mutta ei tässä eurooppalaisittain kaikki. Kotoinen Elinkeinoelämän keskusliitto keksi oitis, että täällä tulee kokeilla kahden vuoden mittaista uuden työntekijän koeaikaa. Heti viime vuoden työsulkukokeilun jälkeen tällainen veto, että osaavatkin! Ei entisen diplomaatin joukkojen päätä palele. Euroopan toimineimmat työmarkkinat nykyinen EK pystyy tärvelemään alta aikayksikön.
      Tähän piti työntekijäkeskusjärjestöjen heti reagoida, kuten näyttää käyneenkin. Ainakin SAK ja STTK näyttivät reagoineet asiaperustein. Nykyinen maksimikoeaika, neljä kuukautta, on aivan riittävän pitkä tutustumiseen.
      Elämme vähintäänkin mielenkiintoisia aikoja työreformin isän johdon alaisina.
 Takaisin