Vappupuhe Jyväskylässä  2006
VIHREÄT JOUKOLLA AY-LIIKKEESEEN

Suomessa harjoitettu maltillinen työmarkkinapolitiikka oli pitkään ylivertaista Euroopan muihin kehittyneisiin teollisuusvaltioihin verrattuna. Viimeisen parin vuoden aikana työmarkkinoiden perusristiriidat ovat astuneet jälleen kuvaan mukaan karulla tavalla. Eturistiriitojen keskellä työmarkkinoiden vastinpoolit eivät ole pystyneet tunnistamaan energia- ja raaka-ainesaannin perimmäisiä tosiasioita eli tarvetta siirtyä mahdollisimman pikaisesti uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ja raaka-aineiden mahdollisimman täydelliseen kierrätykseen. Työmarkkinajohtajat eivät näe, että juuri nämä siirtymiset kestävään talouteen luovat kestävän tulevaisuuden ohella välittömästi valtavan määrän pysyväisluontoisia työpaikkoja. Raakaöljykauteen tarrautuminen taistelemalla kaikkia Kioton mekanismeja vastaan on kohtalokasta itsepetosta. Öljyn saatavuus on ratkaisevasti vaikeutuva ennen sen varantojen ehtymistä, mikä näkyy jo arkipäivässä. Kasvihuoneilmiön torjunnassa eli jäätiköiden sulamisen pysäyttämisessä taas on kysymys siitä, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä luovutaan mahdollisimman pian. Mielenkiintoisella tavalla niin EK:n, SAK:n kuin STTK:kin pääkonttorien sisäänkäynnit ovat parin metrin korkeudella merenpinnasta; hiekkasäkkien hankintaan kannattaa ryhtyä, jos politiikanmuutos ei maista. Työmarkkinatahojemme kannattaa muistaa, että chindia-maailmassa energiahuolto on täysin levällään. Sieltä tullaan hännät koipien välissä pian takaisin. Olisi epähienoa ottaa paluumuuttajayritysjohtajat hiekkasäkkien takaa vastaan. Nykytilanne suorastaan vaatii ympäristötietoisia vihreitä mukaan ay-toimintaan työelämän eri aloilla.
Takaisin