Ryhmäpuheenvuoro vammaispoliittisen selonteon lähetekeskustelussa 16.5.06

ARVOISA PUHEMIES!

Vammaispoliittisella selonteolla hallitus utelee eduskunnan näkemyksiä yhdistää vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki yhdeksi laiksi. Hanke on periaatteessa kannatettava, tarjoaahan se mahdollisuuden sijoittaa vammaisuudesta johtuvat tarpeet nykyaikaan. Tällä uudistustyöllä on jo tähän mennessä kuitenkin siinä määrin värikkäät vaiheet, että ei ole poissuljettua sekään, että lakien avaamisella pyritäänkin ylväiltä vaikuttavien sanakäänteiden ja määritelmämuutosten avulla käytännön tasolla heikentämään vammaisten henkilöiden oikeuksia ja etuuksia. Tämän vuoksi tarvitaan erityistä valppautta selonteon pohjalta annettavan mietinnön lauseiden ja sanojen valinnassa.
    Vammaispolitiikassa tulee ottaa huomioon kaikki vammaisryhmät, liikunta-, kuulo- ja näkövammaiset, erilaiset oppijat ja kehitysvammaiset. Tavoiteltavan hyvän vammaispolitiikan lähtökohtana on perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja tavoitteena itsenäinen elämä, mikä tarkoittaa tavallista elämää, jossa ihminen tekee itse omat päätöksensä. Hyvä vammaispolitiikka takaa mahdollisuudet toteuttaa nämä päätökset.
     Kehitysvammaisten asema tarjoaa ehkä havainnollisimman mahdollisuuden arvioida vireillä olevaa lainsäädäntöhanketta ja sen mahdollisia vaikutuksia myös muihin vammaisryhmiin. Kehitysvammaisuudestahan ei voi "parantua".
     Suomessa on arvioitu olevan vähintään 30 000 kehitysvammaista ihmistä, joista noin 20 000 on rekisteröitynä jatkuvan tuen tarpeessa oleviin. Lieväkin kehitysvamma kuten muukin oppimisen ja ymmärtämisen vamma vaikuttaa henkilön havaintoihin, hahmottamiseen ja tiedonkäsittelykykyyn. Kaikki tarvitsevat ohjausta, huomiota tai valvontaa arjen toimissa. Ilman tukea toimiminen on vaikeaa tai mahdotonta.
     Kokemus on jo osoittanut, että asiakasmaksulaki tulee yhdistää lainsäädäntöhankkeeseen sen olennaisena ja kokonaisuuteen vaikuttavana osana. Tarkastelu on syytä aloittaa juuri asiakasmaksuista, jolloin hahmottuu inhimillisen tekijän ohella olennaisen, nimittäin käytettävissä olevien, määrärahojen rooli.
     Asiakasmaksujen uudistuksen vaikutus kehitysvammaisten elämään riippuu paljon siitä, otetaanko kehitysvammalain mukaan järjestettävät palvelut kattavasti uuteen lakiin. Mikäli palvelut jäävät sosiaalihuoltolakiin tai muihin yleislakeihin, maksuttomuus saattaa hävitä. Vammaispalvelulain mukaisia palveluita saavat lähinnä vain vaikeavammaiset, kun taas kehitysvammalain mukaisiin palveluihin ovat oikeutettuja kaikki kehitysvammaiset vamman vaikeusasteesta riippumatta. Tämä saattaa johtaa kehitysvammaisten aseman olennaiseen heikkenemiseen.
     Lähes kaikki kehitysvammaiset elävät koko ikänsä työkyvyttömyyseläkkeen varassa. Siksi pienetkin asiakasmaksut saattavat vaikuttaa mahdollisuuteen käyttää palveluita. Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa edellyttää vammaisuuden vuoksi tarvittavien palveluiden maksuttomuutta.
     Asiakasmaksujen tulisi ohjata palvelujen tarvitsijat käyttämään heidän tarvitsemiaan oikeanlaatuisia palveluja oikeanaikaisesti. Myös vähävaraisille tulee turvata tämä mahdollisuus.
     Kuntien taloudellinen asema tulee turvata jakamalla palveluiden rahoitusvastuu uudella tavalla valtion ja kuntien välillä. Jotta yksilön oikeusturva ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu voidaan taata, kuntien edellytyksiä järjestää palveluita tulee parantaa valtion suoraa vammaispalveluiden rahoitusta lisäämällä. Valtion rahoituksella voidaan ennaltaehkäistä hyvinvoinnin alueellista eriytymistä ja sen aiheuttamaa epätasa-arvoa.
     Asiakasmaksuilla kuntien taloudellista tilannetta ei kyetä korjaamaan. Kaikkien asiakasmaksujen osuus palveluiden rahoituksesta jää alle kahdeksaan prosenttiin. Vammaispalveluiden osuus kokonaisrahoitusosuudesta on huomattavan pieni. Kuitenkin yksilötasolla korotukset saattavat johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Suuri osa vammaispalveluiden kustannusten noususta johtuu siitä, että vanhusten palveluita ei ole toteutettu asianmukaisesti. Vammaisten palvelut tulee turvata vanhusväestön absoluuttisen määrän ja suhteellisen osuuden kasvusta huolimatta.
     Kehitysvammaiset ovat vammautuneet jo syntyessään tai viimeistään kehitysiässä. Heillä ei ole ymmärryksen vamman vuoksi missään vaiheessa mahdollisuutta huolehtia omasta toimeentulostaan. Siksi kehitysvammaisten ja laajemminkin vammaisten palveluiden tarvetta ja palvelumaksuja ei voi rinnastaa muun väestön maksuihin. Työssä käyvälle tai työeläkettä nauttivalle ei ole suuri asia maksaa käyttämistään palveluista. Sen sijaan moni vammainen joutuu tarkkaan miettimään, kuinka palveluitaan rajaa, jos niistä joutuu maksamaan.
      Normaaliuden periaate on kannatettava, mutta sitä ei voi soveltaa siten, että maksut kohdistuvat kaikkiin palvelun käyttäjiin yhdenmukaisin perustein. Vammaisille henkilöille tulee pyrkiä palvelujen ja tukitoimien kautta turvaamaan mahdollisuus päästä samalle lähtöviivalle muiden kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisten kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Mikäli yleislakien mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät riitä tähän tavoitteeseen pääsemiseen, on turvauduttava erityislakeihin. Yhdenvertaisuus puolestaan edellyttää, että vammaisuus ei saa aiheuttaa asiakkaalle lisäkustannuksia, vaan yhteiskunnan tulee järjestää vammaisuudesta aiheutuvat erityispalvelut ja korvata vammaisuuden aiheuttamat lisäkustannukset. Pääsääntönä tulee olla, että kaikki vammasta johtuvat palvelut ovat maksuttomia.
     Viime aikoina omaksuttu tulkinta normaaliudesta ja maksujen yhdenvertaisuudesta ja niiden pohjalta laaditut ehdotukset johtavat kehitysvammaisten henkilöiden lainmukaisen oikeusaseman huomattavaan heikentämiseen ja tosiasiallisesti tilanteeseen, jossa kansalaisten yhdenvertaisuus vähenee.
    Tarkkaan seurantaan on viime kuukausien kokemusten ja kannanottojen perusteella asetettava mm. terveyskeskusmaksut, hammashoito, kuntoutushoidon päivämaksun korotus, maksut lääkärintodistuksista, lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, hoitotarvikkeet ja välineet, lasten päivähoidon maksu, asumisen maksut, vammaisten asumispalvelut ja pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen laitoshoidon maksu.
   Maksupolitiikka liittyy siis olennaisesti lakien yhdistämiseen. Asiakasmaksulaki tulee käsitellä vammaislakien yhdistämishankkeen kanssa yhdessä. Kehitysvammaisten kannalta on erityistä merkitystä nykyisen asiakasmaksulain kohdalla, jossa säädetään kehitysvammaisten erityishuollosta ja siihen liittyvien kuljetusten maksuttomuudesta. Kehitysvammalaissa on useita sellaisia palveluita, kuten päivä- ja työtoiminta, joiden maksuttomuus matkoineen tulee turvata. Ylläpidon käsite on selkiytettävä. Tilapäishoidon tarve on kehitysvammaisten lisäksi muillakin vammaisilla. Mikäli nykyisiä erityishuoltona toteutettuja kehitysvammaisten palveluita ei oteta mukaan uuteen vammaislakiin ja palveluita järjestetä esimerkiksi sosiaalihuoltolain nojalla, niiden maksuttomuus tulee erityissäädöksellä turvata. Merkityksellisiä näkökohtia on paljon muitakin.
      Lopuksi vihreä eduskuntaryhmä palauttaa mieliin muutamia näkökohtia vammaisia yleisemmin koskevista kehittämishankkeista. Niihin kuuluu ensinnäkin vaikeavammaisten avustajajärjestelmän muuttaminen niin, että kunta maksaa vammaiselle ihmiselle taloudellista tukea avustajan palkkaamiseksi. Tämän vuoksi subjektiivisten oikeuksien kokonaisuutta tulee lailla täydentää vaikeavammaisen ihmisen oikeudella henkilökohtaiseen avustajaan nimenomaan subjektiivisena oikeutena. On selvää, että tämä tulee ottaa huomioon valtion maksamassa osuudessa vammaispalvelun kustannuksiin, mikä on osa rahoituksen kokonaisuudistusta.
       Toinen perusteellista kehittämistä vaativa asia on tulkkipalvelut. Tulkkipalveluiden todellinen tarve on pikaisesti kartoitettava ja sen pohjalta ryhdyttävä luomaan alueellisten tulkkauskeskusten verkostoa, jota käyttäen tulkin voi sitä tarvitseva vaivattomasti tilata.
      Kolmas kehittämishanke liittyy kaikille yhteisen koulun käytännön toteuttamiseen. Se ei toteudu vielä siten kuin koululainsäädäntö jo nyt edellyttää. Rahoitusta tarvitaan, jotta erityistä tukea voidaan kohdentaa sitä tarvitseville. Tämäkin korostaa rahoitusmallin uudistamisen tarvetta. Vammaisilla ihmisillä tulee olla kaikissa koulutuksen vaiheissa mahdollisuus osallistua samaan koulutukseen kuin muillakin. Tämä helpottaa työllistymismahdollisuuksiakin.
     Laaja kehittämistä vaativa kokonaisuus on esteettömyyden edelleen kehittäminen lähtien tiedonvälityksestä ja päätyen liikennevälineiden ja rakennusten rakenteisiin. Liikenne- ja viestintä- ja ympäristöministeriöt ovat toimenpiteillään tässä avainasemassa.
     Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniltä edellytetään poikkeuksellista tarkkaavaisuutta ja kokonaisuuden hallintaa mietintöä laatiessaan. 

Takaisin