Puhe Hoitotakuu-seminaarissa Oulussa 26.5.2006

HOITO- JA HOIVAHENKILÖSTÖN VELVOITENORMITUS LAKIIN

Vuodelta 2001 peräisin olevat sosiaali- ja terveysministeriön vanhustenhoidon laatusuositukset eivät ole johtaneet tavoitteiden ja havaittujen tarpeiden mukaiseen ammattihenkilöstön lisäykseen. Ensisijaisvastuussa olevat kunnat vetoavat saamattomuudessaan rahapulaan, joka on sekä todellista että kuvitteellista. Samoin on käymässä monessa tapauksessa hoitotakuulle ja siihen sisältyvälle leikkausjonojen purulle. Jos rahapula ei ole näyttänyt uskottavalta perusteelta toimettomuuteen, niin sellaiseksi on tarjottu mm. hoitajapulaa. Täällä Oulussakin on tällä perusteella suljettu yksi Oysin leikkaussali. Uusi erikoisuus on Pohjois-Suomen Leikkaus Oy:n perustaminen, jota on kuvattu "kahden kaupaksi". Siinä on edistetty johtavan hallituspuolueen kaiken yksityistämispyrkimystä. Oli toimija mikä tai kuka tahansa, niin yksi asia on jo selviö, että tarpeita ei toteuteta nykylainsäädännön puitteissa inhimillisesti hyväksyttävällä tavalla. Näin ollen on lailla määriteltävä se taso, jonka alapuolelle ammattihenkilöstömitoitus ei saa missään vastuulliseksi nimetyssä yksikössä mennä. PARAS-hankkeen pohjalta säädettävä lainsäädäntö on sopiva viiteympäristö, jossa tämä normitus antaa lihaa hallintoluiden päälle. Muodostettavilla "parhailla" kunnilla pitää olla yhtäläisesti myös konkreettista vastuuta väestöistään, nykyiseen itsehallintoon teoreettisesti sisältyvä vastuu ei näytä riittävän. 2000-luvun alun runsaat puheet ja tavoitteet on muutettava numeroiksi ja sanktioiksi. Numeroita tarvitaan myös ammattihenkilöstön koulutuksen aloituspaikkojen uusjakoon. Palkkausasiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on siirryttävä näpertelystä aktiivitoimiin.

Takaisin