71. KESKIVIIKKONA 14. KESÄKUUTA 2006 kello 15 (15.06)
1) Valtioneuvoston selonteko maatalouspolitiikasta
Palautekeskustelu
Erkki Pulliainen /vihr: Arvoisa puhemies! Ensiksi käsittelen yleensä tällaisen mietinnön aikaansaamista. Ei missään asiassa varmaankaan ole niin helppoa löytää moitittavaa, välistä vedettävää, keljuiltavaa, pilkattavaa, melkein mitä negatiivista tahansa kuin maataloudessa, erikoisesti, jos sitä maataloutta ylikansallisista syistä johtuen joudutaan taloudellisesti tukemaan yhteiskuntien omilla varallisuuksilla. Siis tämä on lähtökohta. Tähän projisoituna on äärimmäisen uskaliasta hyvän omantunnon omaavien kansanedustajien lähteä yrittämään normaalissa parlamentarismissa tämän laatuisesta asiasta yksimielistä mietintöä. Se on uhkarohkea teko, arvoisa puhemies; se on uhkarohkea teko, jossa tänä päivänä jälleen kerran on osoittanut, että pieleen meni. Mutta minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kannatti yrittää. Se, mikä kirjoitettu on, se kirjoitettu on. Se mikä allekirjoitettu on, se allekirjoitettu on. Mutta joka tapauksessa olen äärimmäisen pettynyt siitä, mitä tänä päivänä on tapahtunut, että viitsitään tehdä edustajatovereille se, mikä tänä päivänä on tehty. Näin voi tehdä. Tämä potentiaalinen mahdollisuushan on joka ikisellä kansanedustajalla, joka valiokunnissa istuu, joka ikinen päivä: luottamuksen voi pettää rankimman jälkeen.
Arvoisa puhemies! Toinen asia. Nyt en arvostele, tähdennän nyt, että en arvostele yhteistä aikaansaannosta, mutta kiinnitän huomiota mielestäni hyvin merkittävään näkökohtaan, siihen, kuinka historiallinen ja vallankumouksellinen tämä mietintö on, jos se halutaan aivan tarkkaan lukea ja ymmärtää, niin kuin se kirjoitettu on. Tähdennän sitä, että tämän mallin mukaisesti, jossa kaikki Suomen 2,25 miljoonaa peltohehtaaria ovat käytössä, voidaan osoittaa, että ehdotettu malli ei tuota normaalivuonna yhtään ainutta kiloa tai tonnia ylituotantoa, jos noudatetaan sitä kaikkea, mikä tuonne kirjoitettu nyt on. Jos ajatellaan historiallisesti, onko tällaista aikaa eletty, ei varmaan maailmansodan jälkeen kertaakaan eikä minään aikana, eikä sitä ole kertaakaan missään yhtenäisessä asiakirjassa ylösmerkitty, mutta nyt näin on vaan tehty.
Me olemme mielenkiintoisessa tilanteessa, että me tavallaan joudumme hyväksymään oikeaksi sellaisen, mitä tänä päivänäkin on rankimman jälkeen tuolta takapenkistä arvosteltu. On arvosteltu sitä, että meillä on ollut ylituotantoa, jota sitten, sen niin kuin eräällä tavalla poistamista katseilta, on jouduttu subventoimaan. Näin on tehty, sitä voi arvostella, mutta asianomaiselta henkilöltä on jäänyt kokonaan huomaamatta se, mihinkä se on johtanut. Se on johtanut siihen, että meillä on tänä päivänä erinomaisessa viljelykunnossa 2,25 miljoonaa peltohehtaaria, käytettäväksi 1,5 miljoonaa hehtaaria elintarviketuotantoon huoltovarmuusmielessä ja muutoinkin, ja meillä on 500 000-700 000 hehtaaria käytettävissä peltoenergian tuotantoon, siis energiaomavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseen. Siis meidän ei tarvitse näitä jälkimmäisiä peltohehtaareja raivata mistään, ne ovat valmiina tuotantokunnossa. Siis tämä on ollut se tuote, se historiallinen tuote, jota tänä päivänä on arvosteltu.
Pysyttekö ollenkaan mukana? Minä olen kauhean pettynyt, kun minun ymmärryskyvylläni ja kielenkäyttökyvylläni ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää tätä jujua siitä tekstistä, mikä on kaikkien luettavana ollut, ja sitten löytyy henkilöitä, jotka eivät halua lukea sitä niin kuin se on valiokunnassa luettu. Asianomainen henkilö on ollut kuuntelemassa, kun valiokuntaneuvos lukee sen joka ikisen rivin, niin että jos ei luettua ymmärrä, niin kuullun voi ymmärtää, niin että ei mene... Elikkä minä katson, että tämä on vähän niin kuin keljuilua meitä muita kohtaan, täysin luvallista: Ei ole olemassa mitään estettä, etteikö näin tee, mutta se on kenkkua, se ottaa pannusta. Ja nyt on vaan kysymys siitä, kun vielä joutuu kohtaamaan huomispäivänä yhden kerran ennen kuin juhannustauko alkaa, ettei polta päreitään lopullisesti. Se on niin kuin suuri miehuuskoe huomispäivänä edessä.
Arvoisa puhemies! Edelleen vallankumouksellista tässä mietinnössä on porrastusasia. Edelleen vallankumouksellista on vuokrausasiat. Kaksi aivan merkityksellistä uutta linjanvetoa, ja täällä takapenkistä hihkutaan, että pitää käydä maatalouspoliittista keskustelua. Siinä on kerrakseen maatalouspoliittista keskustelua, jota ei ole pystytty vetämään, ei Lipposen hallitusten aikana, joissa olimme mukana tässä toiminnassa, eikä tämänkään hallituksen aikana aikaisemmin, eikä sitä ollut myöskään siinä selonteossa, josta mietintö on nyt laadittu. Minusta tässä on tehty sellaisia linjanvetoja, jotka ovat aivan uniikkeja suomalaisessa maataloudessa, ja siitä minusta pitää olla ylpeä.
Ja mikä tärkeintä, arvoisa puhemies, se on sellaista asiaa, jota meidän pitää vaalia, että se ei mene kiville, vaan että se ohjelma, mikä nyt on kirjoitettu, se oli 60 liuskaa konekirjoitettua tekstiä, on itse asiassa seuraavan hallituksen maatalouspoliittinen ohjelma. Silloin sillä on merkitys, silloin sillä on kantavuutta. Ei tätä pidä tehdä uudestaan. Jos se menee uusiksi, niin se menee huonommaksi.

Takaisin