Juhlapuhe Martinniemen kesäjuhlilla 9.7.2006
HAUKIPUTAAN RANNIKKOVYÖHYKKEEN HISTORIAA KANNATTAA VAALIA

Arvoisa juhlaväki!

Mistä nyt täällä Pohjois-Pohjanmaan rannikolla puhutaan, mikä on niin sanotusti "in"? Vastaus kuuluu tietysti, että samoista asioista ja ilmiöistä kuin kaikkialla muuallakin Suomessa, kasvihuoneilmiöstä, globalisaatiosta, pärjäämisestä kansainvälisessä kilpailussa, työttömyydestä, luonnonvaroista ja niiden riittävyydestä. Haukipudas ja Martinniemi Martti Kurtista tähän päivään ovat kuin historian laboratorio, jossa arvioitavaksi tarjotaan kaikki nämä ilmiöt. Jotta ajalle tulisi käsitteenä konkretiaa, kerron, että isäni äiti syntyi vuonna 1848 ja ukkini kuusi vuotta myöhemmin, kolme sukupolvea ja reilut puolitoista sataa vuotta, johon mahtuu mm. Haukiputaan kunnan perustaminen vuonna 1866.
        Kasvihuoneilmiössä on kysymys pelkistetysti siitä, että nykyihminen, jolla eliölajina on ikää vain reippaat 160 000 vuotta, on keksinyt, kuinka käytetään nopeasti ja tehokkaasti maaperään 500 miljoonan vuoden aikana varastoituneet fossiiliset aineet. Niistä syntyy poltettaessa hiilidioksidia, joka kasvihuoneilmiönä nostaa maapallonpinnan läheisen ilmakerroksen keskilämpötiloja. Tämän muutoksen vaikutukset näkyvät sekä talven että kesän lämpötiloissa. Niiden merkitys tulee puolestaan esiin sen mukaan, mitä geologista kautta kulloinkin eletään. Nyt ollaan herkässä vaiheessa.
       Edellisen jääkauden päättymisestä on täällä Pohjois-Pohjanmaan rannikolla kulunut aikaa noin 9 000 vuotta. Elämme niin sanottua interglasiaalikautta eli jääkausien välistä aikaa. Juuri täällä Martinniemessä tuon edellisen jääkauden vaikutukset tuntuvat ja näkyvät yhä edelleen. Mannerjään painosta kuopalle painunut maankuori oikaisee asentoaan vajaan sentin vuosivauhdilla, juuri täällä enemmän kuin missään muualla Suomessa. Rannat mataloituvat ja rantaviiva vetäytyy tämän seurauksena merelle päin. Paikallishistoriallisesti tämä tarkoittaa, että se niemi, missä juuri nyt olemme, oli vielä 600 vuotta sitten merenpohjaa. Inhimillistä historiaa voi tällä erää olla siten vain tuo ajanjakso. Asumiskelpoinen maa otettiin varsin pian täällä Martinniemessäkin käyttöön; varhaisesta asutuksesta vastasivat lähinnä savolaiset. Tämän alueen asutuksen historia on siis vain neljä kertaa aika mummoni syntymästä tähän päivään saakka.
      Viimeksi eletyn jääkauden jäljiltä on jäljellä muutakin näkyvää, kuten vuoristojen jäätiköt, mannerjäätiköt ja pohjoisnavan ympärillä olevat jääkentät. Keskilämpötilojen nousu voi sulattaa näitä jäätiköitä tai jopa nämä jäätiköt, jolloin sulamisvedet nostavat merenpinnantasoa. Sen vaihtelut ovat kuuluneet aina jääkausien ja niiden välisten interglasiaalikausien väliseen vaihteluun, joissa ääritilanteiden välinen ero voi olla satakunta metriä. Juuri täällä Martinniemen tienoilla ollaan siis kahden jääkausiin liittyvän ilmiön törmäysvyöhykkeellä: toisaalta maankuoren korjaus pyrkii siirtämään rantaviivaa kauemmaksi ja toisaalta merenpinnankohoaminen jäätiköiden sulamisvesistä johtuen pyrkii nostamaan merenpintaa. Olemme juuri nyt katsomossa.
        Niin, voitaisiinko kasvihuoneilmiöön sitten ihmisen toimin vaikuttaa, kun se on ihmisen toimin aiheutettu. Tietenkin, lopettamalla mahdollisimman pian fossiilisten energiavarantojen hyödyntäminen ja siirtymällä uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämiseen. Moottoreissa tämä merkitsee käytännössä vety- ja biokaasutaloutta, jossa primaarilähteenä on aurinkoenergia. 
        Merenrannikko on aina ollut sisämaasta poikkeavassa asemassa suhteessa merentakaisiin alueisiin. Meriä kulkien eurooppalaiset ovat valloittaneet maapalloa. Rantautumiskelpoinen rannikko, ruoan tuottamiseen sopiva maaperä, helposti hyödynnettävissä olevat muut luonnonvarat ja vesistöt, joita pitkin luonnonvarat on helpohkosti kuljetettavissa rannikolle, muodostavat yhdistelmän, jolle on voinut odottaa hyväksikäyttäjiä. Tämä malli on toiminut täällä Haukiputaallakin. Sahausalan yrittäjiä on tullut läheltä ja kaukaa, eväänään pääomia, osaamista ja tarvittavaa laitteistoa. Lankkua korkeampaa jalostusastetta ovat edustaneet laivojen ja mökkien rakentamiset. Käytännössä tehtaan koko tuotanto on saatettu viedä laivoilla ulkomaille. Tietysti tänne on tehty maan- ja rautatieyhteydet.
       Nyt kovin paljon pohdintaa aiheuttava globalisaatio on näyttänyt Haukiputaan rannikon teollisuushistoriassa kaikki ne piirteensä, jotka ovat tänäkin päivänä median välittämien uutisten kestoaineksina. Sahayrityksillä oli alkunsa, huippukautensa ja hiipumisensa. Elinkaaret vaihtelivat parista vuosikymmenestä yli puolivuosisataa kestäneisiin tuotantoihin. Yhdellä sahalla saattoi olla työntekijöitä kolmisen sataa. Teollinen yhdyskunta oli täällä samanlainen kuin se on ollut kaikkialla muuallakin työväenyhdistyksistä lukemattomiin harrastustoimeliaisuuksiin saakka. Edistykselliset patruunat toivat kansansivistyksen yksityisine kansakouluineen.
        Meri on toki muutakin kuin kulkutie ja aava maisema. Itämeri on lahtineen murtovesialue, jolla on valtameriin nähden lyhyt historia ja niukka eliölajisto. Esimerkiksi täällä Perämerellä on tyypillistä, että lukuisat kalalajit käyttävät itse merialuetta syönnösalueenaan nousten kutemaan mereen laskeviin jokivesistöihin. Ihminen kuitenkin järjesti niin, ettei tämä perusmalli enää kaikkialla toimi. Joet on valjastettu voimatalouden tarpeisiin, eikä toimiva kalateitä ole juurikaan saatu aikaan. Poikkeuksia onneksi on, täällä Haukiputaalla, Project Aqua -vesi, Kiiminkijoki. Rakennettujen jokien osalta olisi pitänyt valvoa, että tuomioistuimista olisi haettu toimivat velvoiteistutusratkaisut. Esimerkiksi Oulujoen osalta työ on jätetty aikanaan käsittämättömästi näiltä osin kesken, edunvalvojat eivät toimistaan tai oikeammin toimimattomuudestaan korkeaa arvolausetta ansaitse. Olen talvella saattanut perustellulla kantelukirjeellä syntyneen tilanteen oikeuskanslerin arvioitavaksi.
       On syytä muistaa, että merellisen elinvaiheensa aikana kalat ovat varsin monen kalastusalueen kalastajien potentiaalista saalista. Näin se, mitä liittyy Kemijoen, Iijoen ja Oulujoen rakentamisista seuranneisiin kalojen istutusvelvoitteisiin, koskettaa myös Haukiputaan rannikkovyöhykettä ja sen kohdalla olevaa ulkomeren aluetta. Taitaa olla niin, että sekä kunnalliset että muut päättäjät ovat olleet liikaa sidoksissa vesistöjen rakentajiin ja sähköntuottajiin.
        Maamme kuntajako on myllerryksen kourissa. Mitä suuremassa määrin nykykunnista muodostetaan suurempia hallinnollisia yksiköitä, sitä suurempi tehtävä yhteisöllisyyden ylläpitämisessä lankeaa historiallista perua oleville alueille. Euroopan unionin arkkitehdit puhuvat "alueiden Euroopasta" pyrkiessään hävittämään kansallisvaltiot, mutta Euroopan alueilla, so. paikallisyhteisöillä, voi olla suorastaan ratkaiseva merkitys myös siitä syystä, että energian kallistumisen myötä turhana pidettävänä autoilla ajelu pakostakin vähenee.
          Haukiputaan rannikkovyöhykkeellä, johon kuuluu myös oma kotiseutuni Pateniemi, on lyhyt mutta omaleimainen ja ansiokas paikallishistoria. Sitä kannattaa vaalia! 
          
Takaisin