Puhe korttelijuhlassa Oulun Rajakylässä 12.8.2006 
AJOKANAPOLITIIKKA AJAA OULUSSA KARILLE

Parahin juhlaväki!

Luontomme mahtavia rikkauksia on voimakas vuodenaikojen vaihtelu. Poiketen lähempänä päiväntasaajaa olevista leveyspiireistä lyhyt kasvukausi sanelee elämämme ja huoltovarmuutemme perustan. Muutamaan kesäkuukauteen kuuluvat kasvu ja vehmaus. Jos näin on, niin hyvä olisi, jos välillä sataisikin, todistaa varmaan moni tämän kesän helteet ja niukkasateisuuden koettuaan.
        Sateettomuudesta on ollut sellaisiakin seurausvaikutuksia, ettei tilaisuuksien järjestäjien ole tarvinnut turvautua sadevakuutuksiin ja päivitellä vähäisiä osallistujamääriä. Kesätilaisuudethan kuuluvat kesän aidoimpaan kuvaan. Sisällöllisesti ne heijastelevat niin viihteen ajankohtaisia virtauksia kuin elämän vakavampiakin puolia. Kansanedustajat saavat tavallisemmin puhekutsuja jälkimmäisten merkeissä.
         Mikä sitten on niissä tilaisuuksissa, joissa itse olen käynyt esiintymässä kesän aikana, ollut ihmisillä mielissään päällimmäisenä? On ollut kaivoshanke- ja vesistörakentamisuhkia, luontoa pilaavia asemaakaavaratkaisuehdotuksia, alueellisen maatalouden ja kotoisen Pikisaaren kohtalonkysymyksiä. Jotkut tahot pitävät hankkeita ajamisen arvoisina, kun taas toiset kauhistelevat ja jo ennakkoon surevat niiden ympäristövaikutuksia. Tietenkin tämän kirjoittaja saa kutsuja lähinnä jälkimmäisissä merkeissä.
          Takerrun kuuman kesän polttavista asioista aiheeseen, joka on nostanut Pikisaaren kohtalonkin otsikoihin. Kysymyshän on pohjimmaltaan siitä, millä tavoin Oulun kaupunki yhteisönä palvelee asukkaitaan. Oulun poliittiset johtajat ovat vaatimalla vaatineet kaupunkimme kansainvälistämistä ja sen "rajojen" avaamista EU:n sisämarkkinoille. Tämä tavoite on reilun kymmenen EU-jäsenyysvuoden aikana toteutunut lähes täydellisesti.
          Oululaiset yritykset ovat kansainvälistyneet ja omaksuneet ylikansallisten yritysten hyvät ja huonot tavat. Edellinen on näkynyt ripeänä mukautumisena nopeasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, jälkimmäinen on tuonut tullessaan pätkätyökulttuurin. Julkinen valta on esimerkillään näyttänyt yksityisille yrityksille, että aikaamme kuuluvat mahdollisimman epävarmat työsuhteet. Sormella osoittaen elämme prekariaattiaikakautta.
            Jos Oulun kaupunki omassa tilaaja-tuottajapolitiikassaan haluaa tukeutua määräaikaisiin ja usein hyvin lyhytaikaisiin työsuhteisiin, niin se samalla, paitsi että juuri näyttää mallia yrityksille, myös tuottaa vakavia ongelmia itselleen.
          Epävarmuus huomispäivästä lisää työikäisten stressiä, sairastavuutta, toimeentuloturvan tarvetta ja sosiaalisia ongelmia ja jopa alentaa yhdyskunnan sisäistä turvallisuutta. Viimeksi mainittu on toden totta totta Oulussakin. Henkirikostilastot sen osoittavat. Kaikki nämä yksittäiset tekijät lisäävät kaupungin menoja. Soten yllätysylitys oli yksin kymmenen miljoonaa euroa viime vuonna! Itse asiassa samalla on rakennettu omaan käyttöön kierre, jonka sisäinen automatiikka vain pahentaa tilannetta.
           Poliitikoille tarjottu paketti, jossa mieluummin vähennetään kuin lisätään vuokra-asuntojen suhteellista osuutta, on varsin outo vaste omaa tuotantoa olevaan ongelmatilanteeseen. Kuinka esimerkiksi voidaan odottaa, että kuntalaisilla on perusteita ottaa suuria lainoja omistusasuntoa varten, kun työpaikka on joka toinen kuukausi katkolla tai kahden työllistymisjakson välissä on pitkä työttömyyden jakso. Realistisesti arvioiden yhtälö on mahdoton. Kun ylipäätään tämänsävyisiä ehdotuksia tuodaan poliitikkojen arvioitavaksi, se osoittaa, että johtavat virkamiehet ovat irtaantuneet kaupunkilaistensa arjesta ja tästä ajasta kutakuinkin täydellisesti. Tilaaja-tuottajamalli on mennyt heille päähän.
           Mutta ei vielä tässä kaikki? Samat poliittiset tahot haluavat kiihdyttää muuttoliikettä valtion muuttotuilla. Sehän on jo nyt kaikkien aikojen rajuinta. Eräät johtavat poliittiset tahot haluavat juoksuttaa osaa kansalaisistaan kuten muu osa kanaparvesta juoksuttaa joukossaan ajokanaa. Ministeri Eero Heinäluoma ei ole miettinyt muuttokiihdytysmalliaan loppuun saakka. Ruotsin demarit siihen pystyivät pitämällä huolen aikanaan siitä, että vähintään 60 prosentille asukkaista oli aina tarjolla lähinnä julkisen vallan omistamia vuokra-asuntoja. Nytkin tällainen asuntopolitiikka helpottaisi pätkätyöläisten kiitämistä työpisteestä toiseen. Se myös mahdollistaisi käyttämään sen mahdollisuuden hyväksi, että yllättäen onkin pysyväisluontoinen työpaikka ulottuvilla. Jos työpaikkaunelma osoittautuu sittemmin todeksi, niin voi harkita omistusasuntohankkeen käynnistämistä.
            Jos todellakin niin julkinen kuin yksityinen työnantajataho katsoo enemmistöpäätöksellä, että pätkätyöläisyys ja siihen liittyvä erittäin voimakas muuttoliike ovat yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia ilmiöitä, niin yhteiskunnan perusrakenne pitää rakentaa tämän mukaan. Markkinatalous on siihen liian hidas apparaatti, kaupungin on pidettävä siitä huolta. Suunnitelma, jossa Pikisaaren taiteilija-asunnot on yksi osa, on siis torso. Uusi sellainen tarvitsee taustakseen analyysin prekariaatti- eli pätkätyöläisyysyhteiskunnasta.
            Pätkätyöläisyys tarkoittaa siinä määrin alhaista keskimääräistä käytettävissä olevaa tuloa, että joukkoliikenne nousee ratkaisevaan asemaan. Kun kaupunki on omalla kaavoituspolitiikallaan sanellut työpaikka- ja asuinalueet, on sen myös mahdollistettava sujuva joukkoliikenne työaikojen ja vapaa-ajan toimintojen mukaan. Jos markkinatalous ei tästä pidä huolta, on kaupungin veroeuroilla subventoitava toimivaa joukkoliikennettä. Kun Koiviston autoyhtymä on nyt tullut tässä suhteessa keskeiseksi toimijaksi Ouluun, on kaupunginhallituksen välittömästi selvitettävä, millä taktiikalla tämä uusi liikennöitsijä on liikkeellä.
            Oulu on taloudeltaan parasta A-luokkaa kaupunkien joukossa, sillä on myös käyttökelpoinen yleiskaava. Näiden elementtien käyttöön on ilmennyt kuitenkin piirteitä, jotka vaativat eräänlaista Oulukohtaista toimintavaikutusten arviointia, tarvitaan "OVA". Asialla on kiire. Se olisi hyvä työkalu myös uudelle kaupunginjohtajalle.

Takaisin