Kirjoitus Suomen Kuvalehdessä 11.8.2006
ÖLJYN AIKA ON OHI

Valtioneuvoston kanslian asettama sektorityöryhmä käsittelee 28.8. maa- ja metsätaloustutkimuksen mitoitusta. Kansanedustaja, emeritusprofessori Erkki Pulliaisen viesti on tässä.
Ekologiset tosiasiat ovat tiedepolitiikassa hämärtymässä keskityttäessä "huippututkimukseen". Perusekologia ja sen sovellukset eivät tunnu "suurelta tieteeltä". Nyt tyhmyys on ovella pyrittäessä vähentämään maatalous- ja metsätieteiden tutkimusta kriittisessä murros- ja muutosvaiheessa.
   Vielä 1950-luvulla pelto- ja metsätöissä tarvittava energia saatiin pelloilta ja kosteikoista. Tuon ajan hevostalous oli ekologisesti kestävää; 415 000 hevosen ravinto tuotettiin puolella miljoonalla peltohehtaarilla paikalliseen ravinnekiertoon perustuen.
    1960-luvulla siirryimme raakaöljytislekauteen, jonka käytettävissä oleva energiamäärä oli määräytynyt jo satoja miljoonia vuosia aiemmin. Tämä rajallisuusnäkökohta koettelee nyt ihmisen ymmärtämisen kykyä ainakin kolmella merkityksellisellä, jopa kohtalokkaalla tavalla.
    (1) Kaikki se, mikä on nyt riippuvaista fossiilisista energiavaroista, menettää ratkaisevasti käyttökelpoisuuttaan, kun fossiilisia tisleitä ei ole enää saatavissa. Varantojen saatavuudesta käydään jo taloudellisesti ja inhimillisesti kalliita resurssisotia. Vakava saatavuusongelma saattaa olla todellisuutta jo lähitulevaisuudessa.
    (2) Fossiiliset energiavarannot hiilidioksidiksi geologisesti lyhyessä ajassa poltettuina edesauttavat kasvihuoneilmiön kautta jäätiköiden sulamista ja valtamerien pinnannousua. Niitä ei olisi edes varaa käyttää loppuun tästäkään syystä.
   (3) Raakaöljykausi ei ole hävittänyt ravinnon ja suojan tarpeen tyydyttämisiä. Kulttuurimme suurimpia oivalluksia on ollut tukeutua kummassakin raakaöljypohjaisiin tisleisiin. Jos näitä tisleitä ei ole ruokaketjun kaikissa osissa käytettävissä, niin maapallon monien yhteiskuntien ruokahuolto pettää muutamassa viikossa, viimeistään kuukaudessa.
   Vaikeinta näyttää olevan hahmottaa tilanne, jossa pitää muuttaa koko järjestelmä hajautetusti uusiutuviin energianlähteisiin tukeutuvaksi. Uudet kestävän käytön käytännöt vaativat tutkimusta, muutoin on kysymys lähinnä ekologisesti kestävästä maankäytöstä.
   Suomi on tässä maapallon todellisuudessa uskomattoman edullisessa asemassa suhteellisen suurine pinta-aloineen väestömäärään nähden, väestömäärään, joka kuitenkin on riittävä hoitamaan uusiutuviin perustuvan energiahuollon.
   Eduskunta hyväksyi kesäkuussa mietinnön, jonka mukaan vähintään noin 22 prosenttia peltoalastamme voidaan käyttää energiantuotantoon elintarvikehuollon vaarantumatta. Tämä tarkoittaa, että maatilasta voidaan ja olosuhteiden pakosta tulee tehdä energianostajasta sen nettotuottaja ja -myyjä, mikä edellyttää sähköntuotannossa kiinteää syöttötariffia.
    Metsäteollisuus on tuotantoyksiköidensä kiihtyvillä sulkemispäätöksillä ja investoimalla ulkomaille lähettänyt aivan samalla tavoin signaaleja, että metsiemme tuottoa voidaan käyttää yhä enenevässä määrin energiantuotantoon. Eduskunta oitis otti nämä signaalit huomioon laatiessaan uutta (metsä) lannoitelakia ja käsitellessään Kioto-ilmastoselontekoa. 
   Valtioneuvoston tulee lukea tätä signaalikirjaa mm. niin, että tarpeen vaatiessa rakennussäännöstöllä ohjataan aurinkopaneelien sijoittamista ja maalämmön hyödyntämistä sekä valtakunnankaavalla osoitetaan paikat tuulipuistoille.
    Budjeteissa sanotun tulee näkyä investointitukimäärärahoissa (jo vuonna 2007!), joissa lisäksi kohteina ovat kyläkohtaiset biokaasulaitokset.
    Maa- ja metsätaloudenkäytännöt, kuten niitä tukevat maatalous- ja metsätieteetkin, ovat näin historiansa suurimman haasteen edessä. Kummankin käytännöt on rakennettava uusiksi huomioon ottaen biodiversiteetin säilyttämisvaatimus. Supistamisten sijasta tutkimusta onkin tehostettava. Tutkimus ei voisi tämän elintärkeämpää olla.
     Tällä hallituksella ei ole oikeutta tuhota seuraavien hallitusten toiminnan perustaa.
                                    


                                    
Takaisin