Puheenvuoro sektoritutkimustyöryhmässä Helsingissä 28.8.06
Maatalous- ja metsätieteellisen tutkimuksen kehittäminen

Sen sijaan, että pyrkisin vastaamaan kaikkiin asetettuihin kysymyksiin, vastaan osittain yleisellä ja osittain erityisellä tasolla sektorin II osion "ympäristö, energia ja luonnonvarat" osalta.

Työryhmän työn tausta-aineistossa vilahtaa ajatus, että eri tutkimusalojen merkitystä ja tutkimustarvetta voitaisiin (aina) arvioida yhteiskunnan kannalta optimaalisella tavalla niiden BKT-osuuden mukaan. Tämä lähestymistapa ei sovellu vähäisimmässäkään määrin ympäristö-, energia- ja luonnonvara-alaan. Niiden merkitys rakentuu elintärkeydestä, korvaamattomuudesta, ei BKT:sta, jota kasvattaa mm. elintärkeän elinkeinoelämän tuhoaminen. Tästä varmuuden vuoksi lyhyesti seuraavat näkökohdat:
Ympäristö: Tutkimustarve ei määräydy vain tämän päivän aiheuttamisen mukaan vaan selvitettävinä
ovat pitkällä aikavälillä muodostuneet, kumuloituneet luonnon pilaamiset/saastuttamiset.
Energia: Tukeutuminen uusiutumattomiin energianlähteisiin merkitsee viimeisen käyttöpäivän
asettamista länsimaiselle kulttuurille, tuon päivämäärän ollessa käsillä ihmisen
 keskimääräistä elinikää lyhyemmän ajanjakson sisällä tästä päivästä lukien.
Ainoa tutkimuksellisesti mielenkiintoinen asia onkin uusiutuvien energianlähteiden
järjestelmän luominen kansallisella ja globaalilla tasolla. Järjestelmän luomisella
on siinä määrin kiire, että vain nykyiset kansallisvaltiot ovat toimijoina kysymykseen
tuleva vaihtoehto.
Luonnonvarat: Kestävä kehitys - omatakseen merkityksellisyyttä - tarkoittaa, että luonnonvaroja
hyödynnetään ympäristönäkökohdat mahdollisimman hyvin huomioon ottaen.
Luonnonvarojen hyödyntäminen on paitsi kestävän käytön myös maankäyttökysymys,
se on jälkimmäistä liittyen maan käyttämiseen mm. uusiutuvan energian ja elintarvikkeiden
   tuotantoon.

Ekologinen tietoisku
Ekologia on tiede, jonka ydintä ovat "rajoittavat tekijät". Rajoittavaa tekijää, joka vaikutukseltaan peittoaa muiden rajoittavin tekijöiden vaikutuksen, kutsutaan masking factoriksi. Olemme siirtyneet maapallolla niukkuuden realisoiduttua masking factoreiden aikakauteen. Länsimaisessa kulttuurissa sellaisina vaikuttavat mm. raakaöljyn saatavuus (vs. uusiutuvien energianlähteiden järjestelmän kehittymättömyys), elintarvikkeiden riittävyys, luonnonkatastrofit (mm. ääri-ilmiöt suhteessa energian ja ravinnon saatavuuteen) ja resurssisodat.


Kansallinen tutkimuksellinen haaste
Ravinto ja suoja (~ turvallisuus) ovat ekologisia perustekijöitä, joiden merkitys on nopeasti korostunut maapallon fossiilisten, erikoisesti raakaöljyvarantojen hyödyntämisen ylitettyä puolivälivaiheen ja niiden saatavuuden vaikeuduttua mm. juuri resurssisodista johtuen. Huoltovarmuus ja siihen liittyen kotimaisuus askarruttavat nyt useimpia valtioita. Viimeisetkin tahot lienevät heränneet kesän 2006 kuivuuden tuottamien yleiseurooppalaisten tuotantovaikeuksien realisoitumisen jälkeen. Ruoka ja energia ovat läheisessä kytkennässä toisiinsa, olletikin kun on kysymys uusiutuvien energianlähteiden käyttämisestä ruoantuotannon ketjuissa.
     Suomen eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2006 ylituotannon lopettamistavoitteen ottamalla kantaa niin, että elintarviketuotannon tarvitsemattomat peltohehtaarit (arviointien mukaan 22-33 %) voidaan käyttää energian tuottamiseksi. Lannoitelain ja Kioto-selonteon johdosta valmistuneen mietinnön avulla eduskunta hyväksyi tavoitteen energiapuun käytön moninkertaistamisesta vuoden 2006 tasoon verrattuna.
       Eduskunnan asettamat tavoitteet merkitsevät perustavaa laatua olevia vaatimuksia maatalouden ja metsätalouden käytäntöjen uudistamiselle. Tätä voidaan edesauttaa vain pysyvillä, kansallisessa päätösvallassa olevilla tutkimusrakenteilla, joita edustavat meillä erityisesti MTT ja Metla. Nehän hyödyntävät myös yliopistojen suoritettujen tutkimusten tuloksia. Luonnonolot (kasvillisuusvyöhykkeet) huomioon ottaen perustutkimukseen perustuvat sovellukset on tehtävä kotimaassa. Vain näin voidaan ottaa huomioon myös voimistuvat vaatimukset biodiversiteetin säilyttämisestä ja vaalimisesta. Tämä koskee sekä pellon että metsän eloyhteisöjä.
      Pelkästään bioenergian tuotantoon liittyvät massiiviset arvot (esim. ruokohelpi tuottaa 15 terawattituntia energiasisältöä vuodessa puolella miljoonalla hehtaarilla voimakkaasti positiivisella energiataseella) merkitsevät, että sekä biologista että teknologista tutkimusta ja jälkimmäisestä ponnistavaa tuotekehittelyä on voimistettava mahdollisimman pikaisesti. Tämä – vastoin sitä mitä nyt näyttää olevan tapahtumassa – merkitsee maa- ja metsätalouteen kohdistuvan tutkimuspanostuksen lisäämistä.
      Oma lukunsa on elintarviketurvallisuus, joka on vaarantunut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan sisämarkkinoilla lähes joka vuosi. Myös se tarvitsee pysyvän suomalaisen tutkimusrakenteen, jonka valmiudet riittävät epidemiankaltaisissa tilanteissa kompetentin toiminnan lisäämiseen tarpeen mukaan.
       Sektoritutkimuksen merkittävänä tarkoituksena on vahvistaa poliittisten päätösten tiedollista perustaa. Eduskunnasta käsin seurattuna lukuisia kertoja on näyttänyt siltä, että kolmen ministeriön (MMM, YM ja KTM) toimet ovat joko ristiriidassa toistensa kanssa tai päätökset syövät toistensa vaikuttavuutta. Tämä voi tietenkin olla myös poliittinen tavoite eli jokin vaikuttajataho pyrkii juuri tähän. Toteutunut heikko vaikuttavuus voidaan myös laittaa sittemmin tutkimuksen piikkiin. Jotta kohtalokkaalta vaikuttavaan vaikuttavuuskriisiin saataisiin parannusta, on esimerkiksi valtion investointituet saatava oikea-aikaisesti edistämään primäärituotannon hyödyntämistä. Näin pitää tehdä, jotta itse tutkimuksella olisi tarkoitettua lopullista merkitystä.
         Edellä sanottu kertoo siitä, kuinka tutkimus voi olla myös peliväline, joidenkin makrotason pyrkimysten toteuttamisessa niin, ettei tasokaskaan tutkimus pysty millään tavoin puolustautumaan; "poliittinen vaikuttajahan/päättäjähän on aina oikeassa". Eduskunnasta käsin on saanut sen vaikutelman, että eräillä taloudellisilla vaikuttajilla ei olisi mitään sitä vastaan, että kotimaiset sektoritutkimuslaitokset suljettaisiin ja tutkimustulokset ostettaisiin "arvostetuilta (yksityisiltä ulkomaisilta) tutkimuslaitoksilta". Niissähän tunnetusti voi käydä niin, että tutkimustilauksen yhteydessä kerrotaan jo toivotun tutkimustuloksen sisältö. Kysymys on siis rehellisyydestä ja vilpittömästä pyrkimyksestä objektiiviseen tulokseen. Tämä vaatimus kohdistuu siis myös siihen päätöksentekojärjestelmään, joka on ministeriöiden sisällä: mille vaikutuksille ollaan alttiita.
         
 
Johtopäätös
Energiapoliittisesti ainoa mielenkiintoinen vaihtoehto on pelto- ja metsäenergian tuotannon lisääminen yhdistettynä muuhun maankäyttöä (ja rantavesien käyttöä) edellyttävään uusiutuvan energian tuotantoon. Tämä edellyttää kummankin päälohkon tutkimuksen ja tuotekehittelyn voimakasta lisäämistä, jossa yhtenä ulottuvuutena on maaseudun tuotannollisen infrastruktuurin kehittäminen ja toimijoiden osalta myös maalle paluu. Tällainen tutkimus tarvitsee pysyvän, pitkäaikaisen rakenteen eli käytännössä MTT:n ja Metlan toiminnan jatkamista ja niiden tutkimusvolyymin lisäämistä. Elintarviketurvallisuustutkimuksen pitää niin ikään olla tasokasta ja valmiuksiltaan nopeaan toimeliaisuuden lisäämiseen valmista. Yliopistot tulee kytkeä ministeriöiden rahoittamin tilaustutkimuksin nykyistä kiinteämmin niin sektorikohtaiseen ympäristö-, maatalous- kuin metsätieteelliseen tutkimukseenkin. Tiedon välitystä sektoreiden harjoittaman tutkimustyön välillä tulee lisätä niin että tutkimustulokset tulevat mahdollisimman nopeasti eläväksi osaksi poikkitieteellistä tutkimusotetta. Tämä voi tapahtua muutoinkin kuin fyysisesti yhdistämällä Syke, MTT  ja Metla. Tutkimustulosten hyödyntämisessä KTM:n pääluokan momenteilla olevat investointituki- yms. määrärahat tulee saada nykyistä paremmin tukemaan MMM:n ja YM:n tutkimustulosten käytäntöön soveltamishankkeita. Lähiruokakonsepti on havainnollinen esimerkki siitä, kuinka oikealla poikkihallinnollisella EU-lainsäädännön soveltamisella voidaan yhdistää ekologisesti kestävän lähiruoan käytön edistäminen ja ympäristöntilan hyvän tilan vaaliminen. Uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisessä tulevat ympäristönäkökohdat poikkeuksellisen voimakkaasti ottaa huomioon. Nyt tämä on jäänyt sivuseikaksi.
Kirjallisuutta:
Pulliainen, E. 2003. Kolmas globalisaatio. 192 ss. Ochre. Helsinki
Pulliainen, E. 2004. Nafta-Nato ja Suomi. 107 ss. Ochre. Helsinki.
Pulliainen, E. 2006. Bioenergia ja lähiruoka. 112 ss. Ochre. Helsinki


 Takaisin