Arvoisa puhemies,
Herra pääministeri on tyytyväinen. Eurooppa-neuvostoa johtanut Suomi käytti "momentumia" hyväkseen ja löysi unionille yksimielisyyden jostakin energiapolitiikkaan liittyvästä. Tämä yksimielisyys
voitiin oitis viestittää Venäjän presidentille, joka oli tullut kutsuttuna illalliselle samaan kaupunkiin. Euroopan unioni on halunnut sopia Venäjän kanssa energiaperuskirjasta, joka käytännössä merkitsisi yhteisiä pelisääntöjä
energia-asioissa ja energiamarkkinoiden vapauttamista. Olennaista on, mitä jälkimmäinen merkitsee. Se merkitsee sitä, että länsimaisten öljy-yhtiöiden pitäisi päästä Venäjän kaasu- ja öljykentille siinä missä sen omat
öljy-yhtiöt nyt toimivat. Ymmärrettävä tilanne. Euroopan yhteisön alueen vähäiset öljy- ja kaasuvarannot hupenevat silmissä, joten lähitulevaisuuden energiahuoltoa pitää yrittää hoitaa, vaikka omat pelimerkit ovat vähissä.
Mitä Euroopan unioni voisi sitten vastavuoroisesti tarjota? Sehän itse ajaa ilmastomuutoksen pysäyttämistavoitetta, minkä kanssa on täydellisessä ristiriidassa pyrkimys turvata rajoittamaton
energiankulutus uusiutumattomilla energianlähteillä, mm Venäjältä peräisin olevilla. Tarjouksen tulisi tietenkin tähdätä tämän ristiriidan poistamiseen. Kelvollinen tarjous voisi olla uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan
järjestelmän yhteinen luominen niin, että se ratkaisisi samalla myös niitä energiahuolto-ongelmia, jotka ovat väistämättömästi Kiinan ja Intian edessä. Avainkohteita tässä ovat auringonenergia ja vetytalous.
Arvoisa puhemies! Suomi sijoittaa eduskunnan siunauksella lähes puolen miljardin vanhan markan edestä yhteisiä varoja muiden EU:n jäsenvaltioiden hyysäämiseen puolen vuoden aikana. Ehkä tämä
pohjoinen kolkka on ollut niin tuntematon, että moinen satsaus on paikallaan. Sen sijaan erittäin vaikeaa on ollut ymmärtää jatkuva "ristoreippailu" poliittisissa kysymyksissä. Suomi on kaivanut naftaliinista koko
joukon vanhoja EU:n riita-asioita ja tarjoillut niihin kompromisseja. Kuvaan on kuulunut, että Suomen omat vanhat kannat ovat niitä, joilla on kauppaa tehty. Ilmeisesti Vanhasen hallitus on arvioinut Suomen olevan niin
upporikas, että sillä on ollut varaa tällaiseen politiikkatarjontaan. Mielenkiintoista on ollut havaita komissaarien tulkinneen tämän politiikan niin, ettei maallamme ole mitään omaa, minkä puolesta se todella taistelisi EU:n
sisämarkkinoilla. Kiukkuisia kommentteja kuuluukin mm vodka- ja artikla 141 -markkinoilta. Selityksiä kannattaa ryhtyä oitis miettimään, niillä on käyttöä tulevilla vaalikentillä.