Esitelmätilaisuudessa Kajaanin Kaukametsässä 1.11.2006
TÖRKEYDET AJAVAT KANSALAISVAIKUTTAMISEEN

1970-luvun alun poliittinen radikalismi valtauksineen, nappulaliigoineen ja kaiken ylipolitisoitumisineen säikäytti Suomen poliittisen ja muun yhteiskunnallisen eliitin perusteellisesti. Vasta nyt yli kolme vuosikymmentä myöhemmin eliitin uusi sukupolvi valtioneuvoston kanslian johdolla uskaltautuu ylhäältä käsin herättelemään kansalaisvaikuttamista. Syy on yksinkertainen, äänestysprosentti laskee uhkaavasti. Kansalaisvaikuttamisen herättely sattui kuitenkin tällä kertaa ajankohtaan, jonka ytimessä muhii monta kytöpesäkettä. 1990-luvun alun itse aiheutetun taloudellisen laman syvimmät yhteiskunnalliset vauriot tulevat vasta nyt suurten ihmisjoukkojen täydellisenä syrjäytymisenä esiin. Työtä tekevä keskiluokka huomaa olevansa ylikansallisten toimijoiden tiellä kaikkialla, sekä taajamissa että kesämökkialueilla; gryndarit heittävät omasta kodista pellolle, vesirakentajat hukuttavat altaisiin, ulkomaalaiset kaivosyhtiöt ilmestyvät lupaa pyytämättä kaivelemaan pihapiiriin ja Nato-joukot autioittavat maaseutua "täysimittaisilla" harjoitusalueillaan, vaikka Suomi ei Naton jäsen ole - kenraalit leikkivät että on. Nuorisossa on hyvin paljon sellaisia, jotka kokevat, ettei heilläkään ole sijaa missään, kun heidän kaikki yhteiskunnalliset velvoitteensa hoitaneilla vanhemmillaankaan ei ole. Jos tähän menoon sanoo "ei", niin huomaa olevansakin terrorismin vastaisen lainsäädännön kanssa tekemisissä. Tämä ei ole ollut varmuudella lainsäätäjän tarkoitus. Valtioneuvoston kansliassa on syytä miettiä uudestaan, mitä sen valvomassa yhteiskunnassa on sen hiljaisella myötävaikutuksella todellisuudessa tapahtumassa. Kansalaiset haluavat todella vaikuttaa, mutta ei näin, röyhkeitä gryndareita, ulkomaisia kaivosyhtiöitä, Nato-joukkoja, jne, vastaan taistellen.

Takaisin