Kolumni Pyhäjokiseutu-lehdessä 9.2.07
KESTÄMÄTÖN KESTÄVÄKSI

Elämme neljännesvuosi- eli kvartaalitaloudessa. Viime vuosikymmenellä ja itse asiassa vielä vuosi sitten uskoin vakaasti suuryritysten yhteiskuntavastuuseen, mutta usko on sittemmin alkanut horjua. Johtajien vastuu ulottuu vain välittömiin omistajien etuihin. Tulos pitää maksimoida nyt ja heti, jopa hintaan mihin hyvänsä. Välineeksi kelpaa vaikka "ilmastonmuutos".
      Mitä sitten ilmastonmuutoksen nimissä vaaditaan? Talonpoikainen järki ja tiede sanovat, että kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää kestävällä tavalla vain tukeutumalla uusiutuviin energianlähteisiin ja energiansäästöön. Uraanin hyödyntäminen ydinvoimalaitoksissa vain siirtäisi katastrofia maapallon mittakaavassa muutamalla päivällä tuonnemmaksi. Ydinvoimaa kuitenkin edelleen vaaditaan. Voidaan perustellusti kysyä: "Eikö näin ajattelevilla ja toimivilla ole jälkeläisvastuuta lainkaan". Eletään kuin viimeistä päivää tyyliin: "meille kaikki - jälkeemme tuleville sukupolville ei mitään".
       Ruoka ja suoja ovat elämän perusedellytyksiä. Ilman niitä täällä käy "ohkoosesti". Erittäin tärkeää on varmistaa kotimainen energian- ja ravinnontuotanto. Tukeutuminen uusiutuviin energianlähteisiin on juuri tässäkin katsannossa perustavaa laatua olevasta merkityksestä. Hajautettuna sellainen luo uudenlaista vaurautta kautta maan ja taitavasti hoidettuna paikallisesti voidaan päästä jopa siihen, että siellä tuotetun ja käytetyn energian hinta irrotetaan maailmanmarkkinahinnasta. Yhteinen aurinko on paikallisessa käytössä! Tämä on huikea saavutus, kun se on muillekin samaan aikaan yhtä lailla mahdollista. Auringonsäteilystä käytetään nyt vain pieni murto-osa hyväksi.
        Aivan samalla tavalla meidän tulee varmistaa elintarvikeomavaraisuus. Pellervon tutkimuslaitos laski, että tähän riittää 1,5 milj. peltohehtaaria, jolloin mm. energiantuotantoon voidaan ottaa puolisen miljoonaa peltohehtaaria. 280 000 hehtaaria käytettäisiin sellaisen ohran- ja rypsintuotantoon, jonka päätuote on rehuvalkuainen korvaamaan soijantuontia. Sivutuotteita ovat bioetanoli ja biodiesel. Meillähän koko peltoala on 2,25 milj. hehtaaria.
         Rehuvalkuaisen tuotannossa tärkeää on alueellinen hajauttaminen. Yksi tehdas tarvitaan meidän omalle alueellemme. Nyt rehua rahdataan eteläisimmästä Suomesta karjatiloillemme. Valkuaistuotannon raaka-aine on täällä luonnollisesti ohra. Yhdistettynä sähkön ja lämmön tuotantoon näin voidaan rakentaa huoltovarmuuden ohella korkea hyötysuhde, joka energiapuolella hyödyntää kaikkinaisia orgaanisia jätteitä ja ylijäämätuotteita. Syntyy pysyvää, kestävää toimeliaisuutta peltojen ohella metsiin ja yhdyskuntiin. Tätä kutsutaan toisesta lähtökohdasta työllistämiseksi.
         Mihin tällainen bioetanolilaitos sitten pitäisi sijoittaa? Vihantiinpa tietenkin! Se sijaitsee sopivasti läntisen pääradan varressa. Pistoraide voisi olla mahdollisimman lyhyt, jotta laitos antaisi leimallisuutta yhdyskuntaan ja työntekijöiden asumisympäristö olisi äärellä.
         Tällaisia kokonaisvaltaisia mahdollisuuksia tarjoutuu harvoin. Näin toimitaan kestävästi.
                                                                                                      Erkki Pulliainen
     
     
Takaisin