Mielipidekirjoitus Kalevassa 24.10.2007
"141" HAUTAA POHJOISMAISEN YHTEISTYÖN
Kaleva (21.10.) kertoi, että kateus on iskenyt Ruotsin viljelijöihin liittyen ratkaisuvaiheessa oleviin EY:n artiklan 141
jatkuvuutta koskeviin neuvotteluihin. Haluan täydentää kirjoituksen antia muutamalla näkökohdalla.
Euroopan yhteisön jäsenyysneuvottelut toivat vuosina 1993-94 esiin sen, mitä kukin
kandidaattivaltio pitää tärkeimpänä uudessa kulttuurissa. Tein tuossa valmisteluvaiheessa kaikkeni, että Suomen maataloutta koskien luonnonmaantieteelliset realiteetit otetaan sopimuksessa huomioon. Ruotsalaisittain ajattelevat
olivat toki liikkeellä eduskunnassa, mutta joutuivat luopumaan pyrkimyksistään.
Pohjoisuuteen ja odotettavissa oleviin vakaviin vaikeuksiin kytkeytyvät näkökohdat otettiin liittymissopimuksessa
huomioon artikloilla 141 ja 142. 141 ei sovittu vain siirtymäkauden tuet mahdollistavaksi, vaan pysyväksi, tarpeen niin vaatiessa oikeusperustaksi otettavaksi välineeksi. Komissio ryhtyi jälkikäteen ajamaan tämän vastaista
linjaa.
Ruotsi oli ratkaissut maatalouspoliittisen linjansa jo aiemmin: suurtiloja maailmanmarkkinaehtoisesti. Vuonna 1994 sen maataloudesta vain 19 prosenttia oli sillä alueella (eli
leveyspiirin 60˚ N pohjoispuolella), millä Suomi harjoittaa maatalouttaan.
Ruotsilla oli etusijalla muut kuin maataloustavoitteet: nuuska ja hyljekorvaukset. Nuuskakaupan
puolesta se edelleen taistelee ja jäsenyysneuvotteluissa se sai erityisoikeuden maksaa kalastajille korvauksia hyljevahingoista. Tätä mahdollisuutta ei ole suomalaisilla kalastajilla, joskin kerran saatiin poikkeuslupa.
Mikä tilanne on nyt? Vaikka Ruotsilla on ollut pohjoinen tuki käytettävissään, em. 19 prosenttia on alentunut kymmeneksi prosentiksi. Ruotsin maataloustuotanto on valunut entistä
selvemmin maan eteläisimpään osaan, jossa tuotanto-olot ovat luonnon puolesta edullisemmat kuin missään Suomessa.
Ruotsin, kuten Tanskankin, maatalouspolitiikan pyrkimys on
selvä, ajaa Suomen maataloustuotanto kannattamattomaksi ja vallata täkäläiset elintarvikemarkkinat. Tätä on jo jonkin verran tapahtunutkin.
Entä pohjoismainen yhteistyö?
Se on kuihtunut paperipuuhasteluksi. Pohjoismaiden neuvoston voisi aivan hyvin lakkauttaa. Ei väkisin yhteistyötäkään!
Erkki Pulliainen
kansanedustaja (vihr)