Puheenvuoro budjetin yleiskeskustelussa 18.12.2007

Arvoisa puhemies!

Jälleenjakelujuhla toimii ensi vuonnakin. Kansalta kannetaan veroja ja rahoja jaetaan takaisin. Valtiovarainvaliokuntaan kuuluvat edustajat ovat päässeet nauttimaan antamisenilosta enemmän kuin vuosiin. Siitä myötäelämisen ilmoitus. Jako on oikea, kun se on demokraattisesti päätetty. Tämä vahvistetaan sadoin äänestyksin. Hallitusohjelmaakin siinä ohessa toteutetaan. Hyvä niin.
       Jälleenjakelun hohtoa himmentää se, että harmaa- ja mustatalous imaisevat ensi vuonnakin pari miljardia euroa verotuloista päältä pois. Mielenkiintoista on se, että valtiovarainministeriö laati oman esityksensä niin, että näin tulee tapahtumaan. Veronkierto ja rikollisuus saavat oudolta taholta tukea. On erinomainen asia, että sekä valtiovarainministeri että oikeusministeri ovat olleet viime kuukausina kiinnostuneita tämän mielettömyyden lopettamisesta. Ehkä ensi vuosi kaiken muuttaa. Onnea matkaan!
        Mihin sitten laumasieluina budjettipolitiikalla pyrimme, varmistamaanko kansalaisille hyvän elämän? Jo antiikin Kreikassa ymmärrettiin kahtiajako, pelkkä elämä ja hyvä elämä. Jos pelkkä aineellisuus olisi jakava tekijä, niin budjetin tarjoama jälleenjakelu sen vahvistaisi. Oman maan kansalaisille pyrimme varmistamaan laadukkaan turvaverkon avulla enemmän kuin jokapäiväisen minimi toimeentulon, monille kehitysmaiden asukkaille usein vain symbolisen siivun.
          Hyvän elämän objektiivisia mittareita ei kukaan ole vielä keksinyt, koska ihmiset haluavat olla subjektiivisia. Aamuhetken onnellisuustila saattaa poiketa rajusti edellisen illan hypetuntemuksista. Tunnetilan vaihtelun sisältä löytyy sitten jotain mitattavaakin. Ensimmäiselle sijalle suomalaiset onnellisuutta etsiessään asettavat hyvät perhe-elämän ihmissuhteet, toiselle hyvän terveyden, kolmannelle ystävyys- ja ihmissuhteet yleisemmällä tasolla, neljännelle rakkauden elämykset, viidennelle turvatun perustoimeentulon ja vasta kahdenneltatoista sijalta löytyvät sellaiset onnellisuustekijät kuin hyvät tulot, varakkuus ja korkea elintaso. Viimeksi mainitun perässä ei siis tutkimuksen mukaan kannattaisi kovin kiivaasti juosta. Nyt näytetään juostavan.
          Juuri puhuvaa haastateltiin äskettäin erästä matrikkelia varten. Haastattelija ryhtyi kesken utelun päivittelemään sitä, kuinka ällistyttävän tyytymättömiä ihmiset ovat haastateltuina olleet omaan elämäänsä. Onnellisuus näyttää olevan laajasti hakusessa. Eivät vain kaikilla mittareilla syrjäytyneiksi rekisteröidyt tunne itseään juuri sellaisiksi vaan kaikkiin sosiaaliluokkiin lukeutuvilla on samanlaisia tuntemuksia. He näyttävät kaipaavan merkityksellisyyttä osaksi hyvän elämän kokemista, näin työssä ja näin kanssaihmisten keskuudessa; ihmisen on koettava tarpeellisuuteensa työssä ja sen ulkopuolella. Jokainen tässä salissa tietää, että yhteiskunta ja erikoisesti talouselämä tarjoavat herkästi muuta.
         Hallitus tyrkyttää lähes väkipakolla innovaatioyliopiston perustamista. Miljoonan euron vastakysymys kuuluu: "Olisiko tarpeelliseksi itsensä kokeva ihminen parempi innovaattori kuin keinotekoisesti siihen pakotettu?"
             
Takaisin