Mielipidekirjoitus Kalevassa 18.1.2008
Ihmistuntemus jää opinnoissa paitsioon

Lääkäri Pekka Niemelä vastasi allekirjoittaneille lääkärikoulutuksen ihmistuntemusnäkökohdista (Kaleva 12.1.). Vastaamme puolestamme Niemelälle seuraavasti:
    Myönnämme kernaasti, että lääkärit tekevät nykyisin toki parhaansa, mutta parempaan pitää aina pyrkiä. Siitähän kirjoituksessamme oli kysymys.
     Niemelä kirjoittaa: "Mistä löydettäisiin vakavasti itsensä sairaaksi kokevia ihmisiä, jotka hädässään hakisivat apua kokemattomilta opiskelijoita ilman mahdollisuutta saada selvyyttä sairautensa laadusta, parantamisesta ja hoitoennusteesta?"
      Kylläpä Niemelä on halunnut ymmärtää ehdotuksemme väärin. Tutkimus auttaa: laitetaan vain kaksi ryhmää, joista toinen on perinteinen ja toinen esittämämme ryhmä.
       Niemelä toteaa myös, että "kokenut lääkäri näkee enemmän kuin sanat kertovat". Entäpä jos kokeneen lääkärikoulutuksessa olisi alun perin lähdetty liikkeelle ihmisestä (esittämämme mallin mukaisesti), millaisia hänen kokemuksensa olisivatkaan ”valmiina lääkärinä”, todennäköisesti syvällisemmät ja monipuolisemmat.
        On selvää, että tämän hetkistä lääkärinkoulutusta on täysin mahdoton verrata ehdottamaamme lääkärinkoulutukseen, kun sellaista vaihtoehtoa ei ole käytännössä kokeiltu. Opettajankoulutuksesta siitä on näyttöä.
         Kun aiemmin lähdettiin liikkeelle suoraan aineopinnoista, niin opiskelijoiden oppimiskokemukset olivat epämielekkäitä. Kun järjestystä muutettiin: aluksi ihmistuntemusta, sen perään nivoen aineopinnot,
niin jo voitiin todeta, että opiskelijoiden kokemukset olivat myönteisiä.
         Mielenkiintoista on, että tähdentämämme alun merkittävyyden - mikä on koko jutun ydin - Niemelä ohittaa kirjoituksessaan lähes täysin.
         Ihmisen ymmärtäminen, ihmisen tuntemus, korostuu kaikessa koulutuksessa: peruskoulun ala-asteelta (pehmeästi liikkeelle lähtien) yliopisto-opiskeluun saakka. Ihminen on aina lähtökohta, sen täytyy kasvatuksessa (opetuksessa) olla esillä.
         Kun koulutus tapahtuu ihmislähtöisesti, yhteisyyden kokemus kasvaa. Lääkäreiden työmäärää tämän ei pitäisi lisätä, pikemminkin päinvastoin, jos omalääkärijärjestelmää voidaan tehostaa.
         Yliopiston opettajilta esittämämme järjestelmä vaatii jonkin verran joustavuutta ensimmäisen opintoviikon osalta. Nimikkopotilasjärjestelmän ”vetäisi” tietenkin asiaan perehtynyt antaumuksellinen henkilö. Yksityiskohdat kyllä kirkastuvat, jos idea vain kokonaisuutena hyväksytään.
         Nyt ihmistuntemus tallotaan muiden opintojen alle. Se on vaikutelmamme.
                                                                                 Erkki Pulliainen
                                                                                 emeritusprofessori
                                                                                 Martti Jussila
                                                                                 emeritusprofessori
Takaisin