Maaseudun Tulevaisuus 23.1.2008


ALEKSANTERIT OVAT PUHUNEET!

Kahden viime vuoden aikana juhlimista on riittänyt. Ensin eduskunta täytti 100 vuotta ja itsenäinen Suomi viime vuonna 90 vuotta. Mitäs muisteltaisiin tänä vuonna? No, esimerkiksi sitä, että 200 vuotta tulee tänä vuonna kuluneeksi siitä, kun Venäjän keisari Aleksanteri I julisti Suomen liitetyksi Venäjään. Tämä tapahtui Suomen sodan aikana (1808 – 1809) aikana. Itse Napoleon oli taustalla suhmuroinut näin.
     Suomen ollessa osa Venäjän keisarikuntaa keisari oli samalla Suomen suuriruhtinas. Suomalainen virkakunta alistui aikanaan joustavasti Venäjän komentovaltaan. Alkuvaiheessa keisarilla näyttää olleen kuitenkin tarvetta hankkia Suomen kansalta hyväksyntää vallalleen. Tämä näkyi Suomen erityisaseman vahvistumisena. Niinpä kaikista säädyistä valittiin edustajia, jotka kävivät Pietarissa kuvailemassa tarpeita ja esittämässä toivomuksia suomalaisten aseman kohentamiseksi omalla maaperällään. Valtiopäivienkin sallittiin kokoontuvan Porvoossa vuonna 1809.
     Aleksanteri I kumosi isänsä sortoasetukset ja perusti vuonna 1802 kollegioiden tilalle ministerihallinnon ja erityisen neuvoston valtion tärkeiden asioiden käsittelyä varten. Jälkimmäinen instituutio muutettiin vuonna 1810 valtakunnanneuvostoksi. Sittemmin sen kustannuksella ministerikomitean valta kasvoi.
      Niin että mitä tulikaan muistelluksi? Juostiin 200 vuotta sitten lakki kourassa Pietarissa, jossa kokoontui ministerikomitea ja valtakunnanneuvosto.
        Kuulostaako tämänkin päivän valossa todella tutulta? Korvataanpa Pietari Brysselillä, ministerikomitea nykyaikaisesti komissiolla ja valtakunnanneuvosto lyhyesti neuvostolla, sehän on Nyky-Eurooppaa. Kansalliset valtiopäivät saavat kokoontua, mutta 70 – 80 prosenttia niiden vallasta on tässä jossain välissä päässyt luiskahtamaan "valtakunnalle", jota kutsutaan Euroopan unioniksi. Historia näyttäisi kiusallisesti toistavan itseään.
         Tapahtui 1800-luvun alun Euroopassa muutakin. Saksassa kaksi kovaa veljestä, Wilhelm ja Alexander von Humboldt, hankkivat toiminnallaan kuuluisuutta. Edellisestä tuli sivistysyliopistoihanteen puolestapuhuja ja jälkimmäisestä kasvimaantieteen isä. Alexander kuvasi vuonna 1809 tieteeseen tosiasian, että samat kasvillisuusvyöhykkeet löytyvät Alppien rinteiltä alhaalta ylös mentäessä ja Alppien pohjoispuolella mentäessä mannerta pitkin Pohjoisen Jäämeren rantaa kohti.
      Tämä siivu maailmantiedettä oli kova pala nieltäväksi ulkoministeriömme virkamiehille ja joillekin kansanedustajille, kun he ajoivat Suomea väen väkisin Euroopan yhteisön jäseneksi 1990-luvun alkupuoliskolla. Kasvimaantieteestä ja klimatologiasta ei olisi saanut mainita asiakirjoissa mitään. Lopulta opetustehtäväni onnistui, tiede voitti ja kirjaukset tehtiin. Tämän tiedon aktiivisia käyttäjiä löytyi viime syksynä myös Etelä-Suomesta. Nyt oltiin artiklan 141 soveltamisen perusteista kansallisesti yksimielisiä.
                                                                                                               Erkki Pulliainen
                                                                                                                kansanedustaja
                                                                                                                erkki.pulliainen@eduskunta.fi
 
 


Takaisin