Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 13.2.2008

LISÄÄ PUUNJALOSTAJIA!

Maailmalla miljardien eurojen tuhoamisillaan tunnettuutta hankkinut Stora Enso ilmoitti ensin lopettavansa juuri uusitun Kemijärven sellutehtaan ja sitten heti perään, että se on tehnyt aiesopimuksen tuntemattoman "Anaika Groupin" kanssa liimapalkkituotantoyksikön käynnistämisestä lakkautettavan tehtaan tiloissa. Ilmoitukset antavat aiheen muutamaan reunahuomautukseen.
       Stora Enson taktiikka on suorastaan ovela. Firman toimitusjohtaja Jouko Karvinen oli näppärä kuin saman sukuniminen sarjakuvahahmo. Jotta Kemijärven sellutehtaan tiloja ei voitaisi käyttää enää selluntuotantoon, niin tämä mahdollisuus piti tuhota tyylikkäällä tavalla. Niinpä yhtiö teki aiesopimuksen tilojen käyttämisestä liimapalkkituotantoon ja konepajatoimintaan. Ei samoissa tiloissa siinä ohessa silloin enää sellua keitettäisi!
        Talotehtaiden tarpeisiin soveltuva liimapalkkituotanto on sekin mielenkiintoinen valinta. Sehän tarkoittaa, että Kemijärven yksikkö kilpailisi Itä-Lapissa muun mekaanisen puunjalostuksen kanssa tuhdista sahatavarasta. Eihän tässä näin pitänyt käydä. "Korkealaatuinen liimapuupalkki" on raaka-ainevalinnaltaan kokonaan muuta kuin kapeiden ja ohuiden rimojen yhteen liimaamiseen perustuva liimapuu huonekaluteollisuutta varten.
        Kemijärvellähän pitäisi olla käyttöä nimenomaan ensiharvennuspuulle, jota Lapin lääni tuottaa lähes viisi miljoonaa kiintomottia vuodessa. Kemijärven nykyinen eräkeittoon perustuva sellukattila sopii asiantuntijoiden mukaan erinomaisesti tämän ensiharvennuspuun käsittelyyn. Näin ei ole asianlaita Kemin ja Oulun sellutehtaissa, jotka perustuvat jatkuvatoimisuuteen. Jälkimmäisissä tehtaissa erikoisvaatimuksia kohdistuu asiantuntijoiden mukaan sekä materiaalin (suurempaan) kokoon että tasalaatuisuuteen.
        Stora Enson yhteistyökumppanin valinta on myös vähintään mielenkiintoinen. Lehdistö on jo kiinnittänyt huomiota firman omaperäisiin käytäntöihin. Mikkeliläiset kertovat tuntevansa sen suurista lupauksista ja hitaanpuoleisesti kirjautuvista tuloksista.
         Kemijärven sellutehdas on ollut tasavallan presidenttien juttu. Urho Kekkosella oli suuri merkitys tehtaan aikaansaamisessa. Mauno Koivisto kantoi huolta tehtaan puuhuollosta ja sai Värriön tutkimusasemalla järjestämässään seminaarissa infoa siitä, että metsitetyt "osaranaukeat" pitävät tästä huolen. Erikoisesti rouva Koivisto kantoi seminaarissa puolestaan huolta Sodankylän, Savukosken ja Sallan suojelluista männiköistä. Onko nyt joidenkin mielissä idea käyttää näitä kilpikaarnamäntyjä liimapalkkituotannon raaka-aineena? Ei muuten tule onnistumaan.
           Kansanedustajille on todistettu, että logistiikkakustannuksilla on kasvava merkitys sellu- ja paperiteollisuuden kustannusrakenteessa. Se näkyy jo sellutehdassuunnittelussa Brasiliassa. Nyt etsitään muuttuvaan kustannusrakenteen edellyttämää optimikokoa, joka ei ole lähestulkoonkaan "se suurin koko".
          Nyt on nähtävissä sekin, että meillä on aivan liian vähän sellun- ja paperintuottajia. Nykyiset muutamat yrittävät pyörittää mielensä mukaan koko suomalaista yhteiskuntaa, jakavat jo ajatuksissaan valtionmetsien käyttöoikeudetkin.   
                                                                                                                           Erkki Pulliainen 
           
Takaisin