Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 5.3.2008
BYROKRATIAA OIKEASTI KARSIMAAN

Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila onnistui ilmiselvästi hankkimaan hallinnonalansa byrokratiatalkoiden selvitysmieheksi mahdollisimman pätevän henkilön, Kaj Suomelan. Selvityshenkilö kävi esittelemässä ehdotuskokoelmaansa maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja oli kerta kaikkiaan vakuuttava. Asiantuntemus oli kohdallaan ja hahmottamiskyky kadehdittavaa luokkaa.
      Mutta kuinka tähän on tultu? Koko Suomen EU-jäsenyyden valiokunnassa jäsenenä olleena kaikenlaisia havaintoja on tullut tahtomattaankin tehtyä.
      Suomi sukelsi 1.1.1995 valmiiksi rakennettuun Euroopan yhteisön yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP). Vanhat, suuret jäsenvaltiot olivat rakentaneet keskinäisen jakopolitiikan kentän, kauhun tasapainon, johon Yhdistynyt Kuningaskunta oli ympätty erityisin rahavirtaehdoin. Perussuomalaisten Timo Soinin iloksi Suomen tämänkin vuoden budjetissa on rikkaalta Suomelta tuki köyhälle Britannialle.
       Euroopan yhteisö oli historiallisesti joutunut ottamaan vuoristot huomioon maatalouspolitiikassaan, mutta vuoriston hahmottaminen lähes tasamaalla pohjoiseen karuuntuvaksi viljelyalustaksi tuotti vaikeuksia. Ruokaviljanviljely näet loppuu Oulujoen ylittämisen jälkeen vaikka ollaan muutama metri merenpinnan yläpuolella.
      Keskustan pj. Esko Aho oli luvannut estoitta kaiken mahdollisen omille ydinkannattajajoukoilleen. Tämän toteuttaminen osui äärimmäisen epäkiitolliseen aikaan. Yhteisön yhteinen maatalouspolitiikka oli oleva valtavan myllerryksen kohteena ainakin seuraavan 15 vuoden ajan. Juuri kun edellinen remontti oli saatu kauniiden lupausten sävyttämänä pulkkaan, niin jo uusi koitos oli oleva odottamassa. Politiikka osoitti raadollisuutensa ja tekee sitä tänäkin päivänä.
       Suomelta tämä edellytti sanoin kuvaamatonta joustavuutta ja mielikuvitusta. Kaikki tuottajat piti ottaa kohtuullisesti huomioon, tuottajakavereita ei saanut jättää. Tukiehtoja ryhdyttiin räätälöimään. Se merkitsi niiden monimutkaistumista ja byrokratian lisääntymistä. Mitä monimutkaisempi jokin järjestelmä on, sen suurempi on mahdollisuus tehdä tahattomia (ja myös tarkoituksellisia) virheitä.
        Tällä historialla oli oleva myös oma, kiusallinen puolensa. Virkamiehet huomasivat potentiaalisen vallanpaikan, byrokratiaa ruvettiin siinä ohimennen luomaan sen itsensä vuoksi. Alkoi ”maa- ja metsätalousministeriö katsoo …-aikakausi”. Se ei tarkoita, että kulloinenkin ministeri katsoisi vaan että jokin virkamies(joukko) noin vain katsoo. Tämä koettiin havainnollisesti ja raadollisesti myös kuluneen talven kestäneissä tukiasetusvalmisteluissa.      
          Ministeri Anttila ansaitsee tunnustuksen maa- ja metsätalousvaliokunnan mielipiteiden kuuntelemisesta herkällä korvalla. Valiokunnassa uskotaan, että hän vie myös pikavauhtia byrokratian purkutalkoot päätökseen. Nyt ollaan ottamassa askeleita oikeaan suuntaan.
         Tuottajakavereita ei todellakaan jätetä; niinpä vain tätä palveleva byrokratialisä on oikeutettu.
                                                                                                             Erkki Pulliainen  
Takaisin