Kolumni Forum24-lehdessä 4.3.2008
PUUPELI VALTION HALLINTAAN

Kemijärven sellutehtaan toiminnan lopettaminen on monta kertaa suurempi asia kuin keskiverto sellutehtaan lopettaminen maapallolla. Sellaistahan on tapahtunut Oulun Toppilassakin. Ei siitä suurta hälyä noussut kun siihen ei ollut perusteita, mutta Kemijärven kohdalla tilanne on toinen.
     Stora Enso on ilmoittanut, että Itä-Lapin mäntypuu tarvitaan Ouluun. Siis Itä-Lapista kannattaisi kerätä puut nuorenmetsänhoitometsistä, kuljettaa ne sitten Kemijärven rautatieasemalle junalla Ouluun vietäväksi, missä ne siirrettäisiin tehdasalueella prosessiin.
      Ensi alkuun tulee mieleen, miksi sellua ei tehdä yhden rekkaan lastaamisen ja lastin purkamisen jälkeen Kemijärvellä. Sitten valmis sellu kuljetettaisiin Ouluun taikka jonnekin muualle edelleen jalostettavaksi. Ei olisi Oulun tehtaan jatkuvan keiton raaka-aineen laatu- ja koko-vaatimuksiakaan, kun käytettäisiin Kemijärven eräkeittoa.
       Brasiliassakin on päädytty säätelemään sellutehtaan kokoa raaka-aineen optimikeräilyalueen mukaan. Siellä kiinnitetään erityistä huomiota kuljetuskustannuksiin, jotka ovat sinne saapuneen tiedon mukaan jyrkässä nousussa. Siellä ei kuulemma kannata kuljettaa raaka-ainetta ylimääräisiä satoja kilometrejä.
       Suomessa ei ole öljylähteitä, kuinka tilanne voisi olla täällä toinen. Dieselpolttoaineen hinnannousu on ollut vähittäismyynnissä rajumpaa kuin bensan. Yksikköhintoja on varmuuden vuoksi korotettu yleensä ennakkoon, eikä viiveellä jälkikäteen.
         Kuinka ja millä valtuudella Stora Enso on varannut omaan käyttöönsä Itä-Lapin nuorenmetsänhoidossa metsästä pois vietävät männyt? Onko Metsähallitus tehnyt tällaisen sopimuksen, jos on, niin kuinka pitkäaikaisesta sopimuksesta on kysymys? Kuinka sopimus syntyi?
         Alan tutkijat ennakoivat massateollisuuden puuntarpeen, kuitupuu + hake, nykytuotteisiin laskevan
niin, että se on vuonna 2015 viidestä viiteentoista miljoonaa kuutiota alhaisempi kuin vuonna 2006. Muun raakapuun tarpeen vähenemä olisi saman ajan kuluessa 9 - 21 miljoonaa kuutiota.
         Tämäkin tutkimustulos korostaa Kemijärven kannattavaksi todetun ja paikalliseen raaka-ainesaantoon perustuvan sellutehtaan jatkamisen välttämättömyyden. Valtiolla pitää olla - pohjoisten metsien pääasiallisena omistajana - valta ryhtyä vastatoimiin, kun kansallinen etu vaatii. Tässä etu vaatii, että valtion omistama yhtiö rakentaa Kemijärvelle uuden sellutehtaan, käytännössä nykyisen yksikön kloonin.
          Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti, ettei hallitus omistajaohjauksella ohjeista Stora Enson käyttäytymistä. Miltähän tilanne vaikuttaisi, jos nykyinen Stora Enso tai peräti sellainen konsortio, johon jo UPM:kin olisi fuusioitunut, olisi ilmoittanut, että firman toiminta loppuu kahden kuukauden päästä koko maassa? Olisiko hallitus silloin yhtenä omistajana reagoinut tähän ratkaisuun? Olisiko peräti tullut mieleen kansallistaa koko firma valtakunnan yleisen edun nimissä? Valtiohan on lausunut syntysanoja monen tehdasyksikön kohdalla? Peräti valtionpäämiehet ovat olleet asialla.
          Jos vastaus tähän kysymykseen olisi sellainen, että kyllä moisessa tapauksessa pitäisi puuttua, niin seuraava kysymys kuuluisi, missä puuttumisenraja mahtaa sijaita. Kuinka monta yksikköä lisää pitää olla lakkautuspaketissa, että reagoidaan? Nyt oli kaksi.
         Tämä pohdiskelu vain osoittaa, ettei näitä asioita ole valtionhallinnossa mietitty. Asiat ovat ajelehtineet kuin ajopuu.
          Jos välinpitämättömyys jalostuksessa jatkuu, niin sitten keskitytään puunenergiakäyttöön. Tutkittakoon kuinka puu voitaisiin kaasuttaa ja valmistaa kaasusta polttoainetta. Sille on käyttöä, mutta sellainen tuotantotoiminta pitää olla valtion omistuksessa. Luottamus on mennyt lukuisiin toimijoihin.
                                                                                                           Erkki Pulliainen                  

Takaisin