|
Kolumni Vihreässä Langassa 28.3.2008 RATAVERKKO UUTEEN EHOSTUKSEEN! Vihreät ovat brändäytyneet bioenergia- ja logistiikkapuolueeksi. Bioenergia ja kuljetus kytkeytyvät tiukasti toisiinsa. Bioenergian käyttämätön
pääosa on metsä- ja peltoenergiaa. Potentiaali (45 TWh) on kaikki hajautettua tarjontaa. Vuotuisen saaliin talteenotto vaatii työkykyisen ja -haluisen väestön asuttamaa maaseutua. Se vaatii toimivaa logistista järjestelmää,
metsäautoteistä rautateihin. Kaiken pitää olla käyttökunnossa vuoden jokaisena päivänä. Ennen vanhaan jotkut vihreätkin saattoivat ulvahdella typeryyksiä ”kalliiksi käyvistä
syrjäseuduista”, vaan eipä sellaista kukaan kestävää kehitystä edistävä enää tee. Edellä kuvattu yhtälö menee itse kunkin kaaliin. Selvyyden vuoksi todettakoon, että energiapuu otetaan pääosin
talousmetsistä metsänhoidollisten toimenpiteiden sivutuotteena. Näin suojellut metsät saavat elää omaa ekosysteemielämäänsä. Kun hevosia ei enää ole metsätöissä ja -kuljetuksissa kuin vain nimeksi,
niin puu lähtee liikkeelle polttomoottorien avulla. Historiallisista syistä johtuen meillä on ollut maanteiden jatkeena rataverkosto, jossa on vähäliikenteisiä osia. Tämä verkostonosa on ollut liikenneministeriön erityisen
mielenkiinnon kohteena pitkään: ne olisi pitänyt jo ajat sitten laittaa rullalle! Kun minun sallittiin olla liikennevaliokunnan puheenjohtajana, junailin niin, ettei mainitusta rullaamisesta
tullut mitään. Sittemmin kun minut siirrettiin saman valiokunnan rivijäseneksi, onnistuin kaikesta huolimatta junailemaan lainkohdan sellaiseksi, että rullaaminen edellyttäisi valtioneuvostonpäätöstä. Virkamiesten
suhmurointivalta kutistettiin näin minimiin. Uhka ei kuitenkaan kokonaan poistunut. Tarvittiin voimakasta lisätukea, joka sitten ilmestyikin yllättävästä ilmansuunnasta. Vladimir päätti, että Venäjältä
vietävästä raakapuusta ryhdytään kantamaan hinnakkaita vientitulleja, puutulleja. Tämäkös muuttikin kotimaamme poliittisia konstellaatioita uuteen asentoon. Rataverkosto tulikin kokonaisuudessaan arvoon arvaamattomaan.
Metsäteollisuus oli jakanut maan raakapuureviireihinsä, joiden avulla se pompotti mielin määrin metsänomistajia, julkisia ja yksityisiä. Muuttuneessa tilanteessa se joutui uudella tavalla kiinnostumaan
kaikkien talousmetsien puista. Läänityksistään se ei toki halua luopua, kuten Kemijärven sellutehdasasian yhteydessä kävi ilmi. Yli kaiken nousi kuitenkin merkittävyydessään logistiikka vähäliikenteiset radat mukaan luettuina.
Kehysriihen ajankohta sattui juuri sopivasti päättämään, että rataverkoston suuren ehostamispaketin osana kunnostetaan myös vähäliikenteisiksi jääneitä rataosia. Pääministeri Putin
varmaan pitää huolen siitä, ettei tämä päätös enää muuksi muutu.
Erkki Pulliainen
Takaisin
|