Rovaniemen Venäjä-seminaarissa 12.4.2008

 TALOUSMAHTI-VENÄJÄN PITÄÄ MONIPUOLISTUA 

Venäjän talous on ollut 2000-luvulla Kiinan tavoin kovassa kasvuvauhdissa, tällä menolla BKT kaksinkertaistuu vuosikymmenessä. Samassa sarjassa painivaan Intiaan nähden Venäjällä on merkittävä etu jatkoa ajatellen, nimittäin vieläkin valtavat energiantuotannon mahdollisuudet. Uusiutuvan energian mahdollisuudet on ympäristöllisesti arveluttavaa vesivoimaa lukuun ottamatta laiminlyöty toistaiseksi kokonaan. Venäjän BKT:stä jo neljännes on uusiutumattoman energian tuotantoa. Viennistä 60 % on öljyä ja kaasua. Suomi tuo 70 % öljystään, 14 % sähköstään ja kaiken käyttämänsä kaasun Venäjältä. Venäjän valtio rahoittaa puolet budjetistaan öljyn- ja kaasunvientituloilla. Uusi presidentti Dimitri Medvedev aloittaa kautensa budjettirahoituksen automaattisen kasvun oloissa johtuen öljyn- ja kaasunhinnan voimakkaasta kasvusta. Olennaiseksi tulevaisuuden kannalta muodostuu se, kuinka kasvavat tulot käytetään, kehitetäänkö tuotantoa energiaa säästäväksi ja uusiutuvaksi vai sijoitetaanko lähinnä esimerkiksi rakennustuotantoon ja ulkomaille, kuten tapahtuu juuri nyt. Presidentti Putin selvisi energian avulla vuoden 1998 talouskriisistä, juuri valittu ja tulevat presidentit eivät voi tukeutua pelkästään omaisuuden myyntiin. Tässä mielessä puutullit on Venäjän kansalliselta kannalta ymmärrettävä ratkaisu. Tuotannollisen infran rinnalla tulevat vallanpitäjät joutuvat sijoittamaan energiasta saatavia tuloja myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin, ympäristönsuojeluun ja valtavan valtion logistiseen rakenteeseen. Mahdollisuudet ovat valtavat, mutta varojen käytön monipuolistaminen ja kestävän yhteiskuntarakenteen aikaansaaminen ovat vielä haastavampia todellisuuksia. Suomi kurkistelee itärajansa yli omia suuria mahdollisuuksiaan ollakseen naapuria odottavassa rakennustuotannossa mukana. Suomen etu on että itäinen naapuri voi hyvin.    

Takaisin