Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 16.4.08
UPI-PÄÄTÖS OLI MOKA!

Demokraattisilla instituutioilla on tapana juhlistaa juhliaan juhlapäätöksillä. Näin teki eduskuntakin pari vuotta sitten satavuotisjuhlissaan. Puhemiehen henkilökohtaisella historialla ja mieltymyksillä on suuri vaikutus siihen, mitä edustajien päätettäväksi juhlatilanteissa tarjotaan. Ryhmäjohtajia toki kuullaan.
      Tämä näkyi ja tuntui satavuotisjuhlapäätöksessäkin. Puhemieheksi oli sattunut valikoitumaan valtiomies Paavo Lipponen, Ulkopoliittisen instituutin entinen johtaja. Niinpä juhlapäätöksellä tämä tutkimuslaitos piti "koplattaman" eduskuntainstituutioon.
     Päätösehdotus ärsytti luonnollisesti tiedemaailmaa; eduskunta kun ryhtyisi ikään kuin tutkimaan itseään. Tiedeväen kritiikki kiteytyi kyselevään vaatimukseen, miksi ei vahvisteta jonkun yliopistollisen ulkopolitiikkaa tutkivan yksikön voimavaroja tässä yhteydessä.
     Puhemies ajoi ideansa läpi, juhlaistunnossa päätösehdotus hyväksyttiin. Uudenlaisen Ulkopoliittisen instituutin, UPI, johtajaksi valittu professori Raimo Väyrynen oli näyttävä pian, että tiedemaailman epäilykset osuivat oikeaan.
   Tilaisuus tarjoutui, kun eduskunta käsitteli pääsiäisen molemmin puolin Suomen osallistumista Naton nopean toiminnan eli NRF-joukkoihin.
    Raimo Väyrynen ehätti pitkäperjantaina kertomaan Kaleva-lehdessä, mitä mieltä hän on edustajien lähetekeskustelun puheista.  Hän kirjoitti mm. seuraavaa: "Puhuttaessa Naton nopean toiminnan joukoista, puhutaan väistämättä myös itse sotilasliitosta. Oppositiossa varsinkin vasemmistoliitto on moittinut hallitusta lisäaskeleiden ottamisesta Nato-jäsenyyteen päin. Hieman vastaavalla tavalla päätökseen kirjattiin vihreiden vaatimuksesta toteamus, että NRF-päätös ei muuta Suomen suhdetta Natoon ja samaa painotti myös pääministeri Matti Vanhanen omissa kannanotoissaan. Tämähän ei ole tarkasti ottaen totta: tietysti liittyminen sotilasliiton kokoamiin pikajoukkoihin vie lähempään yhteistyöhön Naton kanssa."
    Siteeratut eduskuntatoimijat siis puhuivat muunnettua totuutta, ne johtaja Raimo Väyrysen ilmoituksen mukaan "valehtelivat". Samalla tuli selväksi se, että eduskunta tuli juhlahumussaan edesauttaneeksi sitä, että Isosta Salista kuulomatkan päässä toimii politiikkaa ohjaamaan pyrkivä, valheina pitämiään ilmaisuja paljastava ja korjaava apparaatti.
     Mitä tähän vastasi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta? Se totesi vastauksessaan näin: "Osallistuminen NRF:ään ei muuta Suomen suhtautumista itse Nato-jäsenyyteen, vaan ratkaisu on nähtävä loogisena jatkumona kriisinhallinnassa ja Naton rauhankumppanina". Tätä ennen mietinnössä todetaan, että "osallistuminen NRF:ään on perusteltua, jotta Suomi kykenee jatkossakin toimimaan menestyksellisesti vaativissa kriisinhallintatehtävissä eri järjestöjen johtamissa operaatioissa ja näin osallistumaan kansainvälisen vastuun kantamiseen rauhasta ja vakaudesta".    
     Johtaja Väyrynen meni siis myös väliintulollaan, jota poliittinen vasemmisto Isossa Salissa voimakkaasti puolusti, pitämään ajopuunomaisia kehityskulkuja vääjäämättöminä; poliittiset päättäjät eivät voisi irrottautua muiden ajamista kehityskuluista.
     UPIsta näyttää tulleen poliittisen vasemmiston käsikassara. Eduskunnan juhlapäätös oli moka. Rahat olisi pitänyt ohjata vastaavalle tutkimusyksikölle, esimerkiksi Helsingin yliopistoon.
                                                                                        Erkki Pulliainen    
 Takaisin