|
Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 1.5.2008 Bioenergiantuotanto on maankäyttökysymys
Taru Peltola ja Janne Rinne kirjoittivat bioenergiasta (HS 21.4.) tavalla, joka oikeuttaa muutamaan reunahuomautukseen
Suomen näkövinkkelistä. Suomalaisilta näyttää unohtuneen se, kuinka maatalouden energiahuolto hoidettiin vielä kahtena sodanjälkeisenä vuosikymmenenä. Maassa oli 415 000 hevosta, joilla
peltotyöt ja kuljetukset hoidettiin. Hevosten tarvitsema ravinto tuotettiin omilla pelloilla. Näitä "omia peltoja" oli tässä käytössä yhteensä puoli miljoonaa hehtaaria.
Hevoset korvanneet traktorit toimivat fossiilisella energialla, jonka varannot tunnetusti ehtyvät. Hinta nousee ehtymisen myötä. Tämä
esimerkki osoitti, että bioenergiantuotanto on maankäyttökysymys. Meillä on 2,25 miljoonaa peltohehtaaria, joista puolitoista miljoonaa riittää elintarvikeomavaraisuuden ylläpitoon. Esimerkiksi energiantuotantoon jää näin 750
000 ha. Energiakasveista ruokohelpikasvuston energiatase on voimakkaasti positiivinen ja se on samalla hiilinielu. Siitä tarvittaisiin nyt 280 000 ha valkuaistuotantoon korvaamaan
kallistuvaa tuontisoijaa, mutta kotimainen energia- ja rehupeli on sotkenut kuviot. Oheistuotteena saataisiin jonkin verran bioetanolia ja biodieseliä. Sodanaikana ja sen jälkeen
maaseudun lämmitysenergia saatiin haloista. Siinäkin on kysymys uusiutuvan raakamateriaalin ohjaamisesta maankäyttökysymyksenä toisaalta energia- ja toisaalta raaka-ainetarpeisiin.
Nyt metsäenergiapotentiaalia on jäljellä 30 TWh:ta ja vastaavaa pelloilta saatavaa 15 TWh eli yhteensä 45 TWh:ta energiasisältöä.
Luonnonmukainen tuotanto ja biokaasutalous tarjoavat ratkaisuja peltojen ravinnetalouteen. Metsissä katsotaan tarkoin, mikä otetaan ja mikä jätetään, biodiversiteetin
säilyttämistä unohtamatta. Metsiin palautettavat ravinteet on otettu huomioon myös lannoitelaissa.
Erkki Pulliainen
kansanedustaja (vihr)
Oulu
Takaisin
|