Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 28.5.08
RUOKATOTUUS PALJASTUI

Lähes viisi vuosikymmentä sitten istuin Helsingin yliopistossa ministeriprofessori Ilmari Hustichin hyötykasviluennoilla. Hän paasasi typeryydestä rakentaa hyvälle viljelysmaalle. Hänen ennustuksensa mukaan väestönkasvu ja ihmisen järjetön käyttäytyminen olivat johtava ruokakriisiin ja viimeistään siinä vaiheessa keinotteluun elintarvikemarkkinoilla.
     Eläintieteen professorit puolestaan kertoivat, että ravinto ja suoja (turva/turvallisuus) ovat ekologisia perustekijöitä. Näin on läpäisyperiaatteella kaikkialla luonnossa. Ihminen ei ole sen ulkopuolella.
      Nyt on takana yli neljä vuosikymmentä omaa yliopistollista opetusta. Omien professorieni sanomaa olen vienyt luennoilla, kirjoituksissani ja kirjoissani uusien sukupolvien tietoisuuteen.
       Nyt tiedämme, että professorit Ilmari Hustich ja Olavi Kalela olivat tavattoman oikeassa, eikä minunkaan tarvitse luentojani ja kirjoituksiani professorina hävetä. Ihmisen voima ei mene yli luonnonvoimien. Jälkimmäisiä voi toki yrittää kanavoida kestävällä toiminnalla hyödykseen.
       Maailmankauppaan ohjautuvat elintarvikkeet tuotetaan tukeutumalla pääosin fossiilista alkuperää oleviin polttoaineisiin. Tämä mahdollisuus kuitenkin hiipuu vähiin lähivuosikymmenien aikana. Nykyisellä agrikulttuurilla on siten varsin vähän aikaa tullakseen korvatuksi uudella, nykyistä ekologisesti kestävämmällä.
       Ällistyttävästi pieni pohjoinen - maailmanmarkkinoihin nähden saarivaltio - Suomi nousee ratkaisumallin etsinnässä laboratorion asemaan. Maailman viljamarkkinat kysyvät maissia, vehnää, riisiä ja rehusoijaa. Näistä vain vehnä kuuluu suomalaiseen tuotantopalettiin. Meitä sen sijaan koskettaa valkuaisrehun saatavuus ja hinta. Soija on kallistuvaa geenimuunneltua tuontitavaraa.
       "Keinottelua kansainvälisillä ruokamarkkinoilla". Totta, mutta samalla media vaikenee kotimaisesta karjanrehupelistä. Rehu- ja energiabisnes junailevat päivittäin niin ettei valkuaistuotantoa saada omavaraiseksi millään. "On hienompaa käyttää soijaa", sanoi muuan järjestöjohtaja. "Hienouksien" saatavuus on kuitenkin vaikeutuva.
        Suomen maatalous tarvitsee rakenteellista uudistumista. Kestävä maankäyttökuviomme on kuitenkin selviö: puolitoista miljoonaa peltohehtaaria elintarviketuotantoon, 280 000 ha valkuaistuotantoon (sivutuotteina bioetanolia ja -dieseliä) ja puoli miljoonaa hehtaaria energiantuotantoon. Viimeksi mainittu on ällistyttävästi se sama pinta-ala, jonka avulla ruokittiin 415 000 hevostamme silloin, kun professorit Hustich ja Kalela pitivät edellä kerrottuja luentojaan.
        1700-luvulla ns. vanhan maataloutemme aikana Pohjanmaalla nautakarjaa pidettiin myös lannantuotantoa varten. Nyt ravinnekierto hoituu mm. biokaasulaitoksen avulla. Ruokohelvestä tuotettu biokaasu käytetään energianlähteenä ja laitteen ns. pohjaliete käytetään täsmälannoituksena kasvualustaan.
       Suomella on Euroopan unionin jäsenmaista parhaat maankäytölliset edellytykset siirtyä uusiutuvan energian järjestelmään. Maatalouden ekologinen kestävyys on sen olennainen osa. Jännityksellä odotan sitä hetkeä, jolloin tutkimus ja ProAgria kertovat viljelijöille uusista käytännöistä, joissa fossiilisella energialla on minirooli. Aikaa on vähän ja odottavan aika pitkä.
                                                                                                 Erkki Pulliainen         
 Takaisin