Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 18.6.2008
HANKINTAHAKKUISIIN!

MT kertoi 28.5., että "hinnan nosto on tehnyt omatoimisesta puunkorjuusta jälleen kannattavan". Uutinen avaa monia näkökohtia pohdittaviksi.
   Ensimmäinen näkökohta koskee tietenkin puunostajia. Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset ovat parin viime vuosikymmenen aikana profiloituneet uhkarohkeina pelureina. Ne ovat tehneet miljardi-investointeja ilman kunnollisia markkinaselvityksiä ja saaneet korkojen kanssa takkiinsa.
    Yhtiöitä on osallistunut omien toimijoidensa ilmoitusten mukaan kansainvälisistä markkinasäännöistä piittaamattomasti kartelleihin keventäen näin reilun pelin, fair playn, mainetaakkaansa.
    Metsäteollisuuden piiristä on löytynyt toimijoita kikkailemaan idänkaupassa kaksoislaskutuksilla ja veroparatiisiyhtiöillä. Tähän idästä ostettava raakapuu on tarjonnut erinomaiset mahdollisuudet, sillä kaupassa lienee kulkenut myös epähuomiossa laittomasti "naapurintontilta" hakattua puuta.
     Idänpuu on joka tapauksessa tarjonnut 16 -18 miljoonan motin vuotuista pelivaraa vaikuttamaan kotimaisen puun kansalliseen kauppaan. Lisätäkseen omaa valtaansa metsäteollisuus laski aikanaan hankintalisän niin alhaiseksi, ettei tekijälle jäänyt työstään kunnon korvausta.
     Metsänomistajien omatoimisuus kuihtui ja samalla ikiaikainen kulttuuri katosi. Tähän saumaan osuivat pahimmilleen metsätyökoneiden ilmestymiset kaatoaan odottaviin metsiin. Päätehakkuisiin ne sopivatkin lisäämään metsäteollisuuden toimeenpanovaltaa, mutta samalla taimikon ja nuoren metsän hoidot alkoivat nilkuttaa.
      Metsäteollisuuden valtapelin tuloksena ministeriön metsäosastosta ja eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnasta tuli keskeisiä nuorenmetsänhoitajia. Tarvittiin uusia taloudellisia kannustimia, jotta metsänomistajat hoitaisivat omaisuuttaan asiaan kuuluvalla tavalla. Aivan hullu tilanne ja aina sama maksaja, veronmaksaja!
     Yhdessä suhteessa metsäteollisuus on toki ollut tyylikäs. Se on ollut kvartaalitalouden airut, jolle pisin ajateltavissa oleva ajatuksenlento on ollut kolme kuukautta. Se on keskittynyt siihen siinä määrin tarmokkaasti, että se ei ole huomannut maaseudulla asuvan hankintahakkuujoukon katoamista.
     Metsäteollisuus on toki huomannut, että yli puolet metsänomistajista on muuttanut kaupunkeihin. Valistustyölle tämä on ollut otollinen muutos, mutta olennaisempaa olisi ollut hyysätä metsätyökelpoisia metsänomistajia maaseudulla.
      Metsäteollisuus ry:n kasinopeliin on kuulunut sota puun energiakäyttöä vastaan. Siinä sodassa se on unohtanut metsien asianmukaisen hoidon. On jännää, kuinka metsäviisauden todelliseksi käytännön vaalijaksi on noussut Suomen Sahat ry.
     Rakennuksiin käytetty puu kun on hiilinielu ja kaikki sahojen kautta kulkenut puuaines tulee varmuudella hyötykäyttöön. Rimojakin voidaan käyttää huonekaluteollisuudessa liimapuuna. Huonekalu on hiilinielu sekin, jopa puurakennusta pidemmän aikaa.
      Mitä tekee samanaikaisesti valtion kolmanneksen omistama metsäteollisuusfirma? Se lopettaa kannattavimman toimintayksikkönsä!
       Suunnan on kauttaaltaan muututtava. Hankintahakkuista on tultava puunkorjuumuotona kestävällä tavalla kannattavaa metsänomistajien toimeliaisuutta. Hankintatyöhän on kaiken lisäksi 125 mottiin asti verovapaata toimeliaisuutta.
                                                                                                              Erkki Pulliainen        
   
 Takaisin