Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 9.7.2008
VASTE ÖLJYNHINNANNOUSUUN

Raakaöljynhinta on ollut jo muutaman vuoden ajan rajussa nousussa. Tynnyrihintaan (159 l) on tullut neljässä vuodessa 100 US dollaria nimellistä lisää, ei siis kaikki reaalista, sillä Yhdysvaltain dollarin vaihtoarvo on heikentynyt samanaikaisesti. Reaalihinta on nyt sekin historiansa ennätyslukemissa.
    Polttoaineidenhinnat ovat noudatelleet kutakuinkin tarkoin raakaöljyn hinnannousua, kuitenkin niin että korotus on ollut katsettakin nopeampaa mutta takaisinotto tarkoituksellisen verkkaista. Tämän tietävät kaikki mittarilla tankkaamassa käyneet.
     Kun liikuttiin jossain 30 ja 50 dollarin välissä, niin silloinen todellinen oppositiojohtaja Mauri Pekkarinen junaili hallituksen, ei öljy-yhtiöiden, kaatamiseksi kaksi välikysymystä. Hän tiesi hallitusta paremmin vähintään kaksi asiaa, kuinka rekkayrittäjien asemaa voitaisiin heidän kustannuskriisissään lievittää ja kuinka raakaöljytisleiden jakeluyhtiöt saataisiin voitontavoittelussaan kuriin ja järjestykseen.
    Silloinen valtiovarainministeri todisti eduskunnanpöntöstä, ettei öljysheikkien kelkkaan pidä tällaisessa tilanteessa loikata: jos veropoliittisin keinoin tisleiden hintaa lasketaan, niin raakaöljyhinnan uudella nousulla tuo alennus nopeasti kompensoidaan.
     Historia on toistanut itseään, miksi ei olisi. Raakaöljyvarannot ovat katoava luonnonvara. 500 miljoonan vuoden aikana maankuoreen kertyneet varastot kiihtyvässä käytössä hupenevat. Avainhyödykkeen hinta käyttäytyy juuri niin kuin sen kansantalouden oppikirjojen mukaan pitää käyttäytyäkin.
     Tähän on olemassa kaksi järkevää vastetta. Elämämme raakaöljyriippuvuudesta on päästävä mahdollisimman pian eroon. Kun on varmaa, että raakaöljynhinta tulee jatkossakin kohoamaan, on luotava mekanismit, joilla kuljetus- ja yleisemmin energiakustannusten nousut ohjautuvat vauhdilla kuluttajahintoihin.
     Välikysymyksiä väsätessään oppositiojohtaja Mauri Pekkarinen tiesi, kuinka esimerkiksi kuljetusalan sopimuksia pitäisi kehittää, jotta polttoaineen hinnannousut tulisivat välittömästi huomioonotetuiksi kuljetusyrittäjien tileissä. Kun tieto on Maurilla, se on koko nykyisellä hallituksella.
    Fossiilisen energian hinnannousuilla on yksi ainoa oikea maksaja, nimittäin kuluttaja. Siihen on sopeuduttava. Erityisen tärkeää tämä on myös maatalouden alkutuotannossa. Viljan-, munien- ja lihanvälittäjien on pidettävä huoli siitä, että tuottajille kompensoidaan välittömästi energianhinnannousu. Kaupanketjussa tämän tulee näkyä vähittäismyyntihintojen nousuna. Nyt kauppa ei ole kerta kaikkiaan oikeutettu sieppaamaan kasvavaa osuutta rahavirrasta itselleen.
     Kohoava ruoanhinta on toki ongelma kuluttajille: mitä pienempi käteen jäävä tulo on, sitä suuremman osan väistämätön kauppalasku siitä vie. Poliittisen vallan tehtävä on tulonsiirroilla reagoida tähän akuuttiin hätään. On hallitus minkä värinen tahansa, se ei voi laistaa tätä velvollisuuttaan.
    Nykytilanne on kieltämättä hankala. Yhdysvaltalaiset asuntolainatöppäilyt hinautuvat syksyn tullen Euroopankin maksettaviksi. Olympialaisten jälkeen Kiina vapautuu kaikista jarruistaan. Raakaöljynjalostamokapasiteetti ei riitä sen tarpeita tyydyttämään. Menoveden hintakurimus on koetteleva entistä rajumpana tähän valmistautumattomia talouksia. Hallitukset joutuvat yhteiskuntavastuutestiin ennen näkemättömällä tavalla. Nyt vaaditaan myös sosiaalista omaatuntoa.
                                                                                                         Erkki Pulliainen   
 Takaisin