|
Kolumni Forum24:ssa 17.7.08 LUOKITTELUYHTEISKUNTA
Meitä luokitellaan. Se alkaa jo synnytyssairaalassa. Vastasyntyneelle annetaan pisteitä sen mukaan mitä äidin tuottamana oli arvioitavaksi
ulossaatettu, kuulemma hyödyllistä tietoa jatkoseurantaa varten. Jatkossa nuori ihmistaimi tullaan nimittäin sijoittamaan sopusuhtaisen yksilön paino- ja pituuskäyriin. Tavoitteenahan on koulutuskelpoinen
yhteiskunnan jäsen. Vielä puolivuosisataa sitten riitti, että vastasyntyneestä kasvaa työn opettamana työkelpoinen. Nyt on koulutuksen avulla tuotettava tuottava yksilö ja, jos on Matti Vanhaseen ja Jyrki Kataiseen uskominen
niin kaiken lisäksi yksityisen sektorin palvelukseen. Sitä varten valtiolla on oikein tuottavuusohjelmakin. Pääomalla on kiire, siksi amerikkalaisten eläkerahastojen pillin mukaan toimiva
Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaatii, että vastasyntyneestä on vauhdilla kasvatettava niiden palvelukseen kilpailukykyä edistävä työntekijä. Suomalaiselle koulutusjärjestelmälle
amerikkalaisrahastot ovat antaneet tehtäväksi luokitella joka vaiheessa nuoret ihmiset taipumustensa mukaisiin luokkiin. Kukin luokka ohjataan sitten joko ammatti- tai lukiokoulutukseen. Kussakin
jakovaiheessa on lajittelevia kynnyksiä ja kiintiöitä. Ne eivät ole samoja kaikille. Ruotsinkielisiksi ilmoitetuille kynnykset ovat yleensä olleet alhaisempia kuin suomenkielisiksi paljastuneille.
Suomenkieliset sissit voivat tehdä ovelasti ohituskeikkauksia hakeutumalla naapurikuntien lukioihin, kun kotikunnan suosikkikoulun kynnys on hivuttautunut turhan korkealle. Se, että on valikoitunut
akateemisten opintojen linjalle, ei vielä takaa työpaikkaa ja/tai kohtuullista ansiotasoa; ammattitaitoinen metallimies saattaa hakata tässä suhteessa monen sivistysmaisterin mennen tullen. Tähän
saumaan on siis ilmestynyt päältäpäsmääjäksi voimakaksikko Vanhanen & Katainen. Järjestelmän tulee heidän mukaansa palvella ensisijaisesti yksityisen lohkon tarpeita. Tämä merkitsisi käytännössä myös sitä, että juuri
yksityisen lohkon harmaita ja pimeitä puuhia valvomaan tarkoitettua valvontajärjestelmää jouduttaisiin ajamaan vaikuttavuudeltaan olemattomaksi. Yksityinen lohko on osoittautunut Vanhasen ja Kataisen
luottamuksen arvoiseksi. Se valkkaa duunareitaan lyhyissä jaksoissa. Pätkä- ja osapäivätyöt ovat arkipäivää, vakinaisilta vaikuttavat työsuhteet alkavat olla harvinaisuuksia. Mutta pystyykö yksityinen lohko
varmistamaan, että vaaleissa valitaan heidän pyrkimyksiään palvelevia kansanedustajia ja valtuutettuja? No, ainakin se yrittää. Edustaja- ja valtuutettuehdokkaat on luokiteltu julkistettujen tilastojen mukaan hintaluokkiin.
Alin vaalituki voi olla 10 prosenttia saman putiikin kunnonkundina pitämälle henkilölle tarkoitetusta tuesta.
Saattaapa olla paikkakuntia, joissa talouselämä oikein hakee heille suosiollisia toimijoita valtuutettuehdokkaiksi. Kuvattu malli ei ole toki yksityisen sektorin keksintö.
Vasemmistolainen ammattiyhdistysliike on perinteisesti tukenut omaa väkeään kunnan- ja eduskuntavaaleissa. Tausta on yksinkertainen, köyhällä ei olisi ilman tukirahaa mitään mahdollisuuksia saada tarvittavaa näkyvyyttä
vaaleissa. Juuri ay-liikkeen rahoituskäytäntöä matkien ydinvoimayhtiöt ryhtyivät aikanaan näyttävästi sponsoroimaan eduskuntavaaliehdokkaita. Tukeen liittyi ehto, että valittuna äänestää eduskunnassa
ydinvoimalaitosten rakentamisen puolesta. Ovatko halpahalli- ja kalusteliikkeet samoin pyrkimyksin liikkeellä, siitä minulla ei ole harmainta aavistusta tiedosta nyt puhumattakaan? En kuulu
sisäpiireihin. 1800-luvulla elettiin luokkayhteiskunnassa. 2000-luvulla eletään luokitteluyhteiskunnassa.
Kansa, so. äänestäjät, on saatettu kiusalliseen asemaan. Millä perusteella jakaa luottamustaan päättäjille?
Erkki Pulliainen
Takaisin
|