Kolumni Maaseudun tulevaisuudessa 20.8.08
OLENNAISUUKSIIN PUUTUTTAVA

Maa- ja metsätalousvaliokunnan hyviin kesäperinteisiin kuuluu Farmari- maatalousnäyttelyssä käynti. Ollaan avajaisissa läsnä, pidetään omaa kokousta, jossa kuullaan tuoreimmat kuulumiset maatalousministeriltä ja tutustutaan siihen, mitä alalle ja muuhun tarjolle tuotuun nyt kuuluu. Isäntänä toimiva Pro Agria järjestää avajaispäivän iltana omaa esitelmäohjelmaansa ja seuraavana päivänä käydään tutustumassa maaseutukohteisiin.
     Näin tapahtui nytkin Lahdessa sekä muualla Päijät- ja Itä-Hämeessä. Upeasti ja tarkalla aikataululla isännät veivät antoisan ohjelman läpi, kiitos kaikille myötävaikuttaneille valiokunnan ja maatalousjaoston puolesta.
     Poimin runsaasta annista vain yhden asian tähän kolumniin. Se on avajaispäivän iltana kuultu seikkaperäinen esitelmä, jonka pohjana oli Pohjois-Pohjanmaalla 500 tilalla viime vuoden lopulla tehty kyselytutkimus. Kuullun perusteella sillä voisi olla otsikko ”Missä nyt mättää Maito-Suomessa?”.
     Huolenkantamisissa eniten eli 84 prosenttia vastaajia yhdisti ”omassa työssä jaksaminen”, 78 prosenttia ”perhe-asiat”, samoin 78 prosenttia ”lait ja säädökset” eli EU-byrokratia, 73 prosenttia oman ammattitaidon säilyminen ja 57 prosenttia vapaa-ajan riittävyys.
     Juuri tyypillisessä Maito-Suomessa tällainen kartoitus piti tehdä. Pohjois-Pohjanmaalla lypsykarjaa pidetään vielä monimahaisina eläiminä eli nautojen pötsien pieneliöille järjestetään korrenhajotustöitä. Kysymys on silloin paitsi tuottajapariskunnan hyvinvoinnista myös hoidettavien tuotantoeläinten hyvinvoinnista.
     Kuulimme Pro Agrian neuvonnallisesta pyrkimyksestä kohottaa tuottavuutta viidenneksellä plus 20 -ohjelmalla. Parempaahan neuvontajärjestön pitää luvata. Ehkä kuitenkin kannattaisi kiinnittää jatkossa huomiota siihen, mitkä tekijät tuottavat jaksamattomuutta.
     Ennen vanhaan puhuttiin optimoinnista, eikä kaiken maksimoinnista. Kalevi Hemilä toi ministerinä suuruuspyrkimyksen ilman jarruja kaikkeen maatalouspolitiikkaan. Sen täyn nielaiseminen oli ilmiselvästi virhe. Kyllä se nielaisu vaikeuksia toki tuotti. Oteltiinpa muutaman kerran aika tuhdisti.
     Maidontuottajan tuloista on puolet tukieuroja. Miksei niitä mitoiteta maksimoinnin sijasta optimoinnin mukaan. Maitotilalla katsotaan, kuinka monta lypsävää on hoitajiensa jaksamisen ja eläinten hyvinvoinnin kannalta optimimäärä. Se tuskin on 50 tai enemmän, mieluumminkin 30 - 35.
     Energiakustannukset kohoavat rajua vauhtia, raakaöljy loppuu. Turha ajelu traktorilla pitää lopettaa. Näin parannetaan omaa jaksamista ja perheen yhteistä taloudellista tulosta. Kilpailu syrjäisten lohkojen vuokraamisesta pitää lopettaa. Siellä on paikka toiselle maatalousyrittäjälle. Tätä palvelee uusjakojen kiirehtiminen kautta Suomen.
     Mitä enemmän alueella on jaksavia tuottajia, sitä enemmän on koulukkaita ja sitä kauemmin syömme suomalaista ruokaa.
     Maaseudulla halutaan selvästi monipuolistaa toimeliaisuuksia, eli ei aina sitä samaa, aamuin ja illoin karjasuojaan. Juuri maidontuotannon optimointi maksimoinnin sijasta mahdollistaa muutakin toimeliaisuutta.
     Sanottua tukien Asikkalassa Marjo ja Ari Yrjölän tilalla tuli hyvin ilmi, että isäntä haluaa käydä välillä metsässä töissä. On se hyvä, että hankintahakkuut ovat palaamassa.
                                                                                                           Erkki Pulliainen      
Takaisin