Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 10.9.08
HUOLTOVARMUUS KUNNIAAN

Kuudes vaalikausi maa- ja metsätalousvaliokunnassa on antanut perspektiiviä nähdä myönteisiä ja kielteisiä kehityskulkuja, 21,5 vuoteen on mahtunut kaikenlaista.
    Viime vuosikymmenellä puhuttiin ja kirjoitettiin paljon huoltovarmuudesta. Taustalla vaikutti lamakausi, jonka piti opettaa varautumaan huonoja aikoja varten. Maanpuolustuskurssilla ja sen jatkokurssilla sai vaikutelman siitä, että asiaan olisi paneuduttu.
    Testasin asiaa vuoden 2003 valtiopäivien alussa tekemällä lakialoitteen huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta niin, että huoltovarmuusmaksuja voidaan käyttää energiapuun huoltovarmuusvarastopaikkojen korkomenoihin sekä investointi- ja huoltokustannuksiin.
    Ideana oli luoda maahan energiapuulle huoltovarmuusvarastoalueverkosto. Kentät olisivat joko kunnan tai yrityksen omistuksessa. Kentän omistaja vuokraisi varastoaluetta kohtuullista korvausta vastaan energiapuuta käyttäville toimijoille.
    Luontevaa tietysti olisi, että nämä lanssipaikat olisivat CHP-laitosten tuntumassa, jolloin energianlähteen siirtäminen tapahtuisi ilman merkittäviä kustannuksia ainakin yhteen voimalaitokseen.
    Varastoitu energiapuu kuivuu sopivasti pressuilla peitetyssä varastossa, mutta siinä olevan materiaalin pitää olla myös jatkuvan kierron kohteena. Peittämättömänä sopiva säilytysaika on yhdestä kahteen kesään, kolmantena laatu jo heikkenee. Peiteltynä puuaines säilyy pitempään. Oma lukunsa ovat kannot.
     Lakialoitteen julkistaminen osui mielenkiintoiseen ajankohtaan. Eduskunnan Isossa Salissa lähetekeskustelu oli vähemmän inspiroiva, mutta energia-alan lehtien hankkimat asiantuntijalausunnot olivat kaikki myönteisiä.
    Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Syy on toisaalta ydinvoima- ja metsäteollisuuden edunvalvontatyössä. Kaikki kilpailevalta haiskahtava on tuhottava, vaikka ehkä järki yrittäisikin ohjata muuhun toimeliaisuuteen.
     Kuluneen viiden ja puolen vuoden aikana sähköala on möhlinyt ennätystahtia. Sähkön kulloistakin hinnanmuodostusta seliteltäessä on sekaannuttu omiin ”sateisiin” siinä määrin, että uskottavuus on mennyt osuviltakin puheilta. Huoltovarmuusajattelu on mennyt pesuveden mukana.
    Muuan totuus on puhutteleva: Kaksi kehnoa turpeen talteenottokesää peräkkäin ja nyt ollaan huolissaan kaukolämpöä tuottavien (CHP)laitosten energianlähdehuollosta ensi talvena. Tilanne olisi toinen, jos kansallisen edun nimissä olisi luotu energiapuunvarastointijärjestelmä. Viisi vuotta olisi siihen riittänyt.
    Nyt on tapahtunut muutakin, jonka pitäisi palauttaa huoltovarmuusajattelu kunniaan. Se, mitä Georgiassa on viime kuukauden aikana tapahtunut, oireilee vahvasti suuria ongelmia maapallon energiahuollossa vastakin. Kysymys on pysyvästä ongelmasta.
    Mielenkiintoiseksi huoltovarmuuden uudentulemisen tekee se, että avainasemaan on noussut yllättäen Vihreä liitto rp. Puolueemme puheenjohtaja Tarja Cronberg sattuu olemaan hallintomuutosten jälkeen huoltovarmuudesta vastaava ministeri. Etupenkin taavina odotan voimakkaita toimia ja pian.
    Samalla pitää luoda täydellinen hajautettu CHP-tuotantoverkosto maahan. Tässä on kysymys huoltovarmuudesta sekä lämmön että sähkön osalta. Samalla luodaan metalliteollisuuteen ja hankintajärjestelmään tuhansia työpaikkoja.
                                                                                                   Erkki Pulliainen   
Takaisin