Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 1.10.2008
LÄHI- JA LUOMURUOKAJÄRKI KÄYTTÖÖN

Helsingin yliopiston 1950-luvun professorit osasivat kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota. Niin maantieteen kuin kasvitieteenkin laitoksella siteerattiin luennoilla 1940-luvulla Englannissa tehtyä tutkimusta, jonka mukaan siellä maatalouden energiatase oli voimakkaasti negatiivinen.
     Kun 45 vuotta myöhemmin keräsin aineistoa kirjaani ”Bioenergia ja lähiruoka”, sama huoli tuli ajantasaisessa englantilaisessa aineistossa esiin. Elintarviketalouden energiankulutusta pyrittiin siellä nyt vähentämään mm. lähi- ja luomuruoalla. Aivan erikoisesti kiinnitettiin huomiota kouluopetukseen, jotta uusi sukupolvi toimisi kokonaisuutena edeltäjiään viisaammin.
     Täällä Koti-Suomessa on nuijalla yhtä lailla töitä kuin Englannissa. Noin vuosikymmen sitten täällä Oulun seudulla herätti huomiota tuottajan havainto: hänen tuottamansa ja myymänsä vilja vietiin Raisioon, josta se palasi Limingan peltoaukealle karjatilalle hyödynnettäväksi. Nokanvalkaisua luvattiin.
     Vastikään tohtoriksi väitellyt Eija Muukka (onneksi olkoon!) kertoo syyskuisessa tiedotteessaan perunoiden ihmeellisistä matkoista nyky-Suomessa: ”Raaka-aineiden toimitusketju tunnetaan yleensä keittiöissä vain läheiseen tukkuun saakka. Tuoreena myyty perunakin on saattanut kiertää puoli Suomea ja palata takaisin eri jalostusvaiheiden ja -paikkojen kautta tuotantoalueen kuntakeittiössä käytettäväksi.”
      Mistä saamattomuus kertoo? Surullista kyllä, se kertoo siitä, ettei tietoisuus maapallon energiatodellisuudesta ole tavoittanut logistiikkajärjestelmiemme suunnittelijoita. Kuinkahan paljon dieselinhinnan pitääkään kohota, jotta euro konsulttina pakottaa rakenteellisiin uudistuksiin?!
      Voiko Euroopan unionin sisämarkkinoilla sitten markkinoinnissa ottaa luomu- ja lähiruoan sormella osoittaen esiin? Kyllä voi, osoitin tämän edellä mainitussa kirjassani. Taustatyön teon aloittivat aikanaan jo Saksan kuluttaja- ja maatalousministeri ja maatalousministeriö. Luomutuotanto on itsestään selvyys. Muutoin tärkeää on sertifioida toimintakäytäntö, joka on enemmän kuin mihin maatila on sitoutunut ympäristötukijärjestelmän kautta. Tästä kerrotaan omalla tavaramerkillä. Kirjassa on valmiit mallit.
    Loppukesän ja alkusyksyn hienoja asioita on ollut lähiruokakampanja. Tämän lähiruokasanoman pitäisi olla vastedes esillä joka päivä. Parannettavaa todella on. Vain alle puolet kuntaruokailukyselyyn vastanneista ilmoitti käyttävänsä lähileipää, mutta sentään yli puolet ruokapalveluissaan kotimaisia marjoja, pääasiassa kuitenkin sesongin aikana.
     Tohtori Muukan mukaan alkutuotteiden toimitus- ja tuotantoketjuja pitää perata. Niin todella pitää, se on kaiken rakenteellisen parantamisen perusta, mutta ken onkaan vastuussa perkaamisesta. Vastaus on lyhyt: ensisijaisesti MTT. Jos se ei ole kiinnostunut tällaisista ”jutuista”, niin MMM:n pitää osoittaa tutkimusrahat Helsingin yliopistolle. Viikistä löytyy varmasti halukkaita, ammattipäteviä selvittäjiä.
      Kaikki viittaa siihen, että huoltovarmuus on nykyisellään retuperällä, vaikka pitäisi olla toisin. 1860-luvulla toimitusketju ei toiminut poikkeusoloissa tunnetuin karuin seurauksin. Onko tilanne nyt yhtään sen parempi, kun ottaa huomioon, että kaikki perustuu tuontipolttoaineisiin?
                                                                                               Erkki Pulliainen    
       
Takaisin