Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 22.10.2008
PELTOMAANKÄYTÖLLE TAVOITEOHJELMA

Tienvarsinäkymät ovat muuttuneet, valitettavasti kielteiseen suuntaan. Kaiholla muistelen aikaa, jolloin Oulun lääninhallituksen ympäristöosaston päällikkö kävi kampanjaa tienvarsimetsäkaistojen puistomaisina pitämisen puolesta. Tulokset huomattiin. Tunnusta antoivat niin mökkiläiset kuin ulkolääniläisetkin.
      Nyt kun teidenvarsia on ryhdytty metsäteollisuusyhtiöiden panikoitumisen vuoksi hakkaamaan, paljastuu samalla, mitä on kesäisen hakkuuaukon takana. Siellä saattaa olla vanhempi aukko, jonka uudistaminen näyttäisi laiminlyödyn. Joku viranomainen on joko vahingossa tai tarkoituksellisesti saattanut nukahtaa. Kysymys ei ole missään mielessä hyväksyttävissä olevasta tilanteesta, jos todellisuus osoittautuu siksi, miltä siellä täällä näyttää.
     Elokuinen viljelymaisema kertoi monin paikoin äärimmäisestä tehokkuudesta: kasvusto on tasaista, eikä sen keskellä edes vahingossa näy yhtään rikkakasvia. Kemiaa on siis hyödynnetty! Siihen on tukeuduttu myös peltojen välissä pilkahtavissa vesissä: ylimääräisenä kasvustona löytyy leviä antamaan vedellekin vihreää yleisväriä. Vihreä on hyvä elämänväri, mutta elämänrunsautta ilmenee tässä kiusallisessa muodossa ja väärässä paikassa. Hinnannousu ei ole estänyt lannoitteiden ”ristoreipas”käyttöä - kai varmuuden vuoksi.
        Toinen äärimmäisyys tulee myös esiin. Erikoisesti syrjäkylillä pellot on jätetty kokonaan hoitamatta, ojanvarret ovat ehtineet pusikoitua, joten pellot ovat olleet pitkään poissa tuotannosta. Näin jossain julkaisussa tilaston, jonka mukaan yksin P-Suomessa näitä ”hylättyjä” peltoja olisi peräti yli 3 000 hehtaaria. Koko maassa joka neljäs tila lopetti tuotantonsa vuosien 1994 ja 1999 välillä.
      Yksittäisillä maanomistajilla saattaa olla tähän hyvinkin varaa, eikä heillä ole parempaan teknisiä mahdollisuuksiakaan. Yhteiskunnalla kokonaisuudessaan ei ole. Peltomaankäytölle pitää saada tavoiteohjelma. Peltoalaksemme riittää nykyiset 2,25 miljoonaa hehtaaria, niistä puolitoista miljoonaa elintarvikeomavaraisuuteen. Loppu voidaan käyttää energiantuotantoon.
      Vuosi sitten viljanhintaan tuli (tilapäinen) piikki. Oli järkyttävää lukea ja kuulla omin korvin, kuinka tuottajat kyntivät ruokohelpikasvustonsa nurin ja ryhtyivät tänä vuonna viljelemään samalla lohkolla ohraa. Nytpä ei hintataso olekaan enää viimevuotisella tasolla. Kasinopeli ei onnistunut. Tätä kirjoitettaessa tonnihinta on edelleen laskussa.
     Tarvitsemme toimintavakautta. Kasinopeleihin tuotantotaloudessa ei luulisi olevan varaa. Nyt pitää osoittaa vuoden 2013 jälkeistä aikaa silmällä pitäen, että haluamme säilyttää koko nykyisen peltoalamme hyvässä tuotantokunnossa. Nuo hylätyt pellot pitää saada tavalla tai toisella peltoenergiantuotantoon.
      Biokaasutuotanto tarjoaa merkittävän vaihtoehdon siellä, missä syntyvälle lämmölle on käyttöä. Muualla taajamiin pitää saada kaukolämpöverkosto ja yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto. Jos tätä ei vielä ole, niin uuden kunnanvaltuuston on tehtävä siitä päätös. Saksassa muuten on jo yli 5 000 CHP-biokaasuyksikköä käytössä.
    Maitotalouden alamäki on katkaistava. Nyt on liityttävä EU:ssa Ranskan tukipolitiikkarintamaan vuoden 2013 jälkeistä aikaa silmällä pitäen. Omien politiikkatoimiemme tulee tukea tätä, aikaa on vähän.
                                                                                                Erkki Pulliainen  

Takaisin