Puhe eläkevälikysymyskeskustelussa 11.3.2009
Arvoisa puhemies!


Eläkeasiat puhuttavat juuri nyt koko teollistunutta pörssikulttuurimaailmaa. Tyypillisimmillään Yhdysvalloissa eläkkeet ovat perustuneet eläkerahastoihin sijoitettujen rahojen tuottoihin. Muutamassa kuukaudessa pörssiosakkeiden arvostuksesta suli siellä pois 7600 miljardia dollaria ja sulaminen on jatkunut. Eläkettään vuosikymmenet maksaneet ovat voineet hetkessä menettää jopa yli puolet nyt odotettavissa olevasta eläkkeestään. Yksi varmistuskeino on jatkaa työssäkäyntiä yli aiotun. Kaiken kukkuraksi tämän vuoden puolella kävi ilmi, että osakkeiden perusarvostus olikin perustunut harhaan; Yhdysvaltain nettovarallisuus olikin nousun sijasta laskenut vuoden 2000 jälkeen.
        Pohjois-Amerikassa bisnesmaailman epäonnistujat ovat huutaneet valtioita apuun sen jälkeen kun ne olivat vuosikymmenien ajan keskittyneet veronkiertoon ja pelanneet suurta kasinopeliä veroparatiisisijoitusten avulla eli olivat lyhyesti ilmaistuna hyljeksineet valtioinstituutiota. Suurten tilintarkastusyhteisöjen hittituote on ollut veronkiertosuunnitelmien laadinta. Näin on luotu sitä rahamaailmaa, joka pitää Suomenkin eläkeasioista päätettäessä ottaa huomioon. Kysymyshän on tärkeistä tuotteidemme ostajista. Finanssikriisitilanne voi johtaa elvytystä yrittävän valtion hillittömään velkaantumiseen, tuoreina esimerkkeinä vaikkapa Liettua, Latvia, Irlanti ja Itävalta. Se voi johtaa myös korruption lisääntymiseen.
      Vientiteollisuusmaa Suomessa huoltosuhde on huonontuva kahdeksi vuosikymmeneksi, mikä osaltaan näyttää vaikuttavan eläkepoliittiseen keskusteluun. Akuuttiin tarpeeseen elvyttää, eläkeratkaisuilla ei sen sijaan olisi mitään merkitystä muussa kuin aikanaan velkojen takaisinmaksumielessä. Verotuloja tarvitaan. Suomessa on toivottavasti aikanaan ekologisesti kestävää työtä, joka tarvitsee myös kokeneita tekijöitä.
     Suomen kansa joutuu siis lähivuosikymmeninä jaksoittain erilaisille kuureille, siinä maan hallitus pääministerin johdolla on oikeassa. Mekin joudumme tekemään aiemmin suunniteltua enemmän työtä, itse kukin kuitenkin vointinsa mukaan. Viisaita eläke- ja työvoimapoliittisia valintoja hankaloittaa se, että poliittinen retoriikka on ajan saatossa luvannut kaikenlaista, jota ei voi noin vain mitätöidä. Tuorein suuri eläkeuudistuskin on vain neljä vuotta vanha.
    Arvoisa puhemies! Vuodesta 1968 lähtien aikaansaannoksiaan korjaamaan pystyvä tulonjakopolitiikka, tupoilu, on luonut olosuhdevarmuutta tuotannolliseen toimintaan ja tuloksentekovarmuutta pörssiyhtiöihin. Tämä on myös radikaalisti helpottanut rahavirtojen ohjailua valtion talousarvion kautta – homma on pysynyt hallituksista riippumatta kohtuullisesti hanskassa.
       Harjoitettu tulonjakopolitiikka on tuonut työmarkkinajärjestöt mukaan sekä rahavirtojen että osan sosiaalipolitiikkaa ohjailuun. Kansan valitsemat ovat näin kuvitteellisesti luovuttaneet sopimusvapauden kautta ja sitä hyväksikäyttäen pienen osan vallastaan järjestöille, jotka puolestaan ovat vastapalvelukseksi turvanneet työmarkkinoiden vakautta. Paljon pidemmälle on teoreettisen vallankäytön kannalta menty maataloustuotantoon vaikuttavassa maatalouspolitiikassa: julkinen valta on toteuttanut omanlaistaan tilaaja-tuottajamallia rahoittamalla yhteisestä kukkarosta puolet tuottajien tulosta. Tästä osuudesta käydään keskusteluja tuottajajärjestöjen kanssa lakiehdotusten eduskuntakäsittelyjä myöten. Lopullinen valta on kummassakin esimerkkitapauksessa kuitenkin säilynyt perustuslain hengessä ja kirjaimessa eduskunnalla.
       Nyt ollaan tilanteessa, jossa harjoitettavan eläkepolitiikan on viisasta olla osa yhteisesti sovittavaa vastuu- ja tulonjakokenttää. Jo puolen vuosisadan ajan eläkepolitiikkaa on hoidettu osana työmarkkinapolitiikkaa, josta puolestaan keskeisen osan muodostaa palkanmuodostuminen. Hyvä, että perinne jatkuu. Eläkeratkaisuissa äärimmäisen tärkeää on pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus. Viisasta on ottaa huomioon sekin, ettei yhteiskunta hyödy mitään yrittämällä pitää pakolla työkyvyttömät ihmiset töissä. Näin tuotetaan vain yhteiskunnallisia ongelmia lisää. Nykypäättäjien onkin viisasta jatkossakin tukeutua pääsääntöisesti porkkanoiden, jollaisiin superkarttuma lukeutuu, käyttöön eläkepoliittisissa ratkaisuissa.
              
Takaisin