Kolumni Forum24-lehdessä 3.4.2009
TAANTUMANHOITO ON TAITOLAJI


Pohjois-Suomen väestö luottaa Ouluun. Ouluun muutetaan vaikka ei olisi työpaikasta tietoa. Kansa uskoo, että jos työtä on ylipäätään järjestyäkseen, niin se toteutuu todennäköisemmin Oulussa kuin omalla kotiseudulla.
       Oulussa toki toivoa on mutta on kyllä ongelmiakin. Kaikista menestyksistään huolimatta Oulu ei onnistunut putsaamaan työttömyyden pöytää puhtaaksi 1990-luvun alkupuoliskon laman jäljiltä kun jo pukkaa uutta taantumaa ja sen mukana työttömyyttä päälle. Kansainvälinen finanssikriisi on rantautunut Oulunkin elinkeinoelämään.
      Tilanne pitää ottaa vakavasti, sillä talouskurimus rusikoi yhtä lailla Yhdysvaltoja ja Kiinaa. Edellisessä valtiossa pörssikurssien suunta on ollut alaspäin ja Kiinassa on jo 20 miljoonaa työnsä menettänyttä palautettu kotiseuduilleen. Täällä Euroopassa Liettua, Latvia ja Irlanti ovat ajautuneet – pelotteeksi muille – pahaan velkaantumiskierteeseen.
       Elvytysruiskeet eivät ole purreet. Nyt pankkeja uhkaa luottotappioiden lisääntyminen ja vakavaraisuuden vaarantuminen. Pankit vaativat valtioilta pääomasijoituksia vakavaraisuutensa säilyttämiseksi.
       Lomautettujen ja irtisanottujen määrä on noussut. Vaikka firman kassassa olisi tuhdisti rahaa, niin lomautusmuodin mukaan toimitaan. Uutta työttömyyden kuvassa on akateemisen koulutuksen saaneiden määrän voimakas kasvu. Jostakin osui silmiini tilasto, jossa oli tammikuussa yli 13 000 maisteria, n. 250 lisensiaattia ja n. 350 tohtoria. Maisteri- ja tohtoriohjelmat lisäsivät ruuhkaa hankalaan aikaan.
        Tällainen joukko pääosin vastikään tutkintonsa suorittaneita henkilöitä on myös mahdollisuus. Heitähän voidaan käyttää kouluttajina kun heidän omia valmiuksiaan samanaikaisesti täydennetään. AKKU-nimiseltä johtoryhmältä tuli hyvään saumaan (6.3.) ehdotus ammatillisen aikuiskoulutuksen tehostamiseksi.
       Nyt on pidettävä huoli siitä, että niin moni työtön aikuinen kuin mahdollista siepataan mukaan tietojaan ja taitojaan täydentävän koulutuksen piiriin. Jokaiselle alalle pitää heti asettaa vastavalmistuneista työryhmät selvittämään se, mitä aukkopaikkoja omaan koulutukseen jäi. Hehän ovat parempia asiantuntijoita tässä suhteessa kuin heitä opettaneet opettajat, vaikka jälkimmäisten mieltä kalvamaan saattoivat jotkin keskeneräisyydet jäädäkin.
       Tavoitteena tulee olla, että käytettävissä olevasta täydennyskoulutuskapasiteetista ei jää yhtään käyttämättä millään tasolla. Tämä maksaa ja sitä varten joudutaan tekemään velkaa. Passiivinen asenne tässä tilanteessa tulisi kuitenkin vieläkin kalliimmaksi. Passiivilinjaahan kokeiltiin 1990-luvulla ja kalliiksi tuli.         
       Tämä taantuma ei ole vain finanssikriisi, vaan myös energia- ja ruokakriisi. Jälkimmäistä kuvaa havainnollisesti se, että vuodenvaihteessa maapallon laareissa oli vain 18 prosenttia ruoanvuosikulutuksen määrästä.
       Energiakriisi on puhtaasti rakenteellinen. Raakaöljy- ja muut fossiiliset varannot ehtyvät. Ne on korvattava uusiutuvilla. Siinä on puuhaa myös Suomessa, jossa on myös mahdollisuus urakasta selvitä.
        Yksinomaan metsäenergia-, tuulivoima- ja biokaasutussektoreilla voidaan luoda erittäin lyhyessä ajassa tuhansia ja taas tuhansia uusia pysyviä työpaikkoja. Näin toimii Obaman USA:kin, ei yhtään liian aikaisin.
                                                                                                   Erkki Pulliainen     

Takaisin