Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 15.4.2009
ELVYTETÄÄNKÖ OIKEIN?

Taloustieteilijänä ja vielä huikeammin ekonomistina olisi upeaa olla. Miksi niin? Siksi niin, että sen notkeampaa tiedettä ei ole olemassakaan kuin taloustiede. Kun itse sitä opiskelin 1960-luvun alussa, niin britti John Maynard Keynes oli kova nimi. Kun vuosikymmeniä myöhemmin kansanedustajana seurailin taloustieteilijöiden kannanottoja, niin tarkka piti olla mikä uusliberalismin koulukunta kulloinkin oli äänessä. Sitten tultiin vuoteen 2008 j.kr. ja kaikki nämä koulukunnat kuolivat yhdellä iskulla. Ja mitä tuli tilalle, kukas muu kuin J.M. Keynes.
       Professori Keynes opetti että suhdannevaihtelujen ikuisessa jatkumossa taantuman aikana julkisen vallan pitää elvyttää talouselämää satsaamalla yhteiskunnan perusrakenteisiin. Nyt virallisesti taantumassa oleva Suomikin lisäbudjetin turvin rahoittaa kertamenoina mm. liikenneväylien rakentamista. Ja aivan samalla tavoin toimii mm. presidentti Barack Obaman hallinto USA:ssa.
      Jos ”sillat” sattuvat oikeaan paikkaan, niin tässä politiikassa on järkeä. Yritetäänhän siinä pitää huoli siitä, että infra on kunnossa, kun talouden rattaat alkavat jälleen pyöriä. Elvytyshän on ”välitilapyöritystä”. Se on myös tietynasteisen valtiojohtoisuuden hyväksymistä mitä uusliberalismi ei tehnyt. Nyt USA:n superkapitalistit ovat joutuneet hekin hädässään tukeutumaan liittovaltionsa johdon apuun. Aiemminhan voitot oli yksityistetty ja nyt siis vaihteeksi tappioita sosialisoidaan.
      Euromenestyjä Suomi on siis toiminut joustavasti oikeasuuntaisesti, mutta onko tehnyt riittävästi? Nyt pitää muistaa, että finanssikriisi ei ole ainoa päällekäyvä ongelma. ”Etelässä” on ruokakriisi, ja rakenteellinen energiakriisi koettelee ilmiöineen koko planeettaa. Tukeudumme liikaa uusiutumattomaan energiaan, kun kestävyys löytyy vain uusiutuvasta energiasta. Aikaa on reippaasti pari vuosikymmentä ja sitten pitää uusiutuvien järjestelmän olla käytössä.
      Nyt on siis oikea aika rakentaa pikavauhdilla uusiutuvan energian järjestelmää. Tutkijat kertovat, että maassa tarvittaisiin 500 biokaasulaitosta, nyt on muutaman entisen lisäksi ohjelmassa 15. Vauhti on kerta kaikkiaan liian hidas. Metla kertoo tuoreessa laskelmassaan, että ”Suomen metsissä kasvavasta energiapuusta syntyisi 1 000 terawattituntia energiaa. 20 vuoden uusiutumisajalla jaettuna vuosittainen osuus olisi 50 terawattituntia eli 6,5-kertaisesti Loviisan ydinvoimalan tuotannon verran.” Puoletkin tästä on sinänsä kova tavoite. Hyvä, että Metsähallitus on käynnistänyt puolen miljoonan kiintomotin puuenergiahankkeen.
      Maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuultu asiantuntija kertoi, että tarvittaisiin vain 50 miljoonaa euroa nuoren metsän hoidossa tarjolla olevan energiapuun saamiseksi liikkeelle. Muklataan siis ko. määrärahan käyttösuunnitelma uuteen uskoon ja vilkastutetaan maaseudun toimeliaisuutta niin, että tuntuu. Nyt on oikea aika.          
     Suomi on kotieläinten ruokinnassa riippuvainen ulkomailta tuotavasta soijasta, joka voi tuoda salmonellan tullessaan. Valkuainen voitaisiin tuottaa kotimaassa, pelto on valmiina, tekniikka samoin. Ongelma on tuotantopuolen toimijoiden korvien välissä. Huoltovarmuuskeskuskin nukkuu.
     Peltopuolella meillä on 500 000 ha entistä energiapeltoa. Niillä voidaan tuottaa 15 terawattituntia energiasisältöä. Nyt tuotantoa on vain 20 000 hehtaarilla. Ketähän näin kehnosta välitilinpäätöksestä voisi syyttää?
Erkki Pulliainen
Takaisin