”AVAIMIA OMAAN ELÄMÄÄN JA TYÖHÖN” -seminaariavaus 20.4.2009

Arvoisat kuulijani,
Kiitän järjestäjiä kunniasta tuoda tähän seminaariin tervetulotervehdys Oulun kehitysvammaisten tuki ry:n puheenjohtajana. Oulussa on rekisteröityinä yli 750 kehitysvammaiseksi määriteltyä henkilöä. Vielä pari vuosikymmentä sitten maassamme oli kuntia, joiden väkiluku oli tätä luokkaa.
     Meistä jokainen tietää, ettei kehitysvammaisuudesta voi parantua. Tämä tarkoittaa, että henkilö tarvitsee vaihtelevassa määrin ympäristönsä tukea läpi koko elämänsä. Ratkaisevan tärkeä tuki tulee Suomessa julkisen vallan eli valtion ja kuntien kautta, mutta myös seurakuntien työllä on merkittävä täydentävä rooli. Tämä tarkoittaa, että jokainen veroja yhteiskunnassamme maksava taho, yksityinen ja yhteisö, on mukana kehitysvammaisten tukityössä.
      Oman osansa tähän tukikoriin tuo 350 jäsenen yhdistyksemme. Omistamme täällä Oulussa Hietasaaren kaupunginosassa sijaitsevan toimintakeskuksen. Tarkoitus on tarjota jäsentemme kehitysvammaisille perheenjäsenille mahdollisimman monipuolisia palveluja varhaisesta lapsuudesta aikuiselämään. Arkkitehtonisesti kauniissa, alun perin huvilakäytössä olleessa kiinteistössä on talvikautena arkipäivinä päivätoimintaa, mikä tarkoittaa konkreettista valvottua työntekoa, viikonvaihteiksi vanhemmat voivat tuoda lapsiaan maksulliseen tilapäishoitoon samoihin tiloihin. Kesäisin luonnonkaunis ympäristö tarjoaa lähellä kaupunginkeskustaa mainion, ehkä suorastaan ainoalaatuisen miljöön leiritoiminnalle. Remontin aikana korvaavia tiloja ei tahtonut löytyä mistään.
       Samassa pihapiirissä on toiminnassa kaksi ryhmäkotia haastavasti käyttäytyville nuorille. Ensi kesänä käynnistyy rakennushanke, jolla monipuolistetaan asumis- ja työtiloja.
       Oma lukunsa on kansainvälinen yhteistyö. Viime vuona käynnistyi kokemustenvaihto-ohjelma Kostamuksen alueen kehitysvammahuollon kanssa ulkoministeriömme avun turvin. Kokemukset ovat olleet erinomaisia ja yhteistyö jatkuu.
     Uusia toimintatapoja etsitään myös Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman eräänlaisen toveruushankkeen avulla. Perheiden yhteisyyttä etsitään toimintayksikössä aivan kaupungin ydinkeskustassa. Perheisiin kohdistuva osallistuva vertaistuki- ja virkistystoiminta on muutoinkin varsin vilkasta. Pelkkä vuosikertomuksen toimintaohjelmaluettelo on monta sivua pitkä.
       Kehitysvammaisen nuoren naisen ukkina tiedän kokemuksesta, että kehitysvammaisuuden olemukseen kuuluu se, että se, mikä aktiivisella opetus- ja koulutustyöllä on saatu luotua, saattaa hetkessä myös kadota. Jos esimerkiksi päivätoiminta syystä tai toisesta loppuu, se saattaa johtaa ko. henkilöiden siirtymiseen kalliiseen laitoshoitoon.
    Arvoisat kuulijani! Yhteiskunnalla on näin suuri sekä taloudellinen että toiminnallinen vastuu kehitysvammaisista jäsenistään. Tämä ei ole yllätys. Tietoisuus velvoittaa varautumiseen ja suunnitelmallisuuteen. Nyt kun koko maapallo on yhtä lailla finanssikriisin kourissa, mitataan perusteellisesti yhteiskuntien sosiaalista ja humanitääristä vastuuta. Vaikka Suomi on valtiontaloudellisesti monia teollistuneita maita paremmassa asemassa, niin jo täälläkin on otettu vastaan virkamiesviestejä halusta leikata ensimmäiseksi kehitysvammahuollon kuluista. Tehkäämme kukin voitavamme, ettei näin pääse tapahtumaan.
      Seminaarin ohjelma kielii kehitysvammatyön menestystarinoista. Niitä pitää saada paljon lisää. Tällaiset seminaarit ovat oiva väline viedä hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja vertaisryhmien aktiiviseksi pääomaksi.
     Toivotan seminaarille mitä parhainta menestystä!  
Takaisin