Kolumni Oulu-lehdessä 15.4.2009
LÄHIRUOAN PUOLESTA
Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä kautta koko eläinkunnan. Ihminen ei ole tämän todellisuuden ulkopuolella. Kuudennes ihmiskunnasta elää
aliravittuina. Ruokakriisi kytkeytyy myös energiakriisiin. Raakaöljystä tislatut polttoaineet näyttelevät keskeistä osaa ruoantuotannossa ja elintarvikkeiden kuljettamisessa tuotantoalueilta kuluttajien ulottuville. Suomessakin
elintarviketuotannon riippuvuus raakaöljyn saatavuudesta ja hinnasta on korostunut 1960-luvulta lähtien.
Maapallon meneillään oleva rahoitusjärjestelmäkriisi, finanssikriisi, palauttaa perusasiat
alkuperäiseen järjestykseen. Ensisijaista on turvata jokapäiväinen ravitsemus ja hyvinvointivaltioon kuuluva perusturvallisuus. Mitä lähempänä ruoka syöjäänsä tuotetaan, sen parempi.
Lähiruoka on
ekologisesti edullisinta. Se on oikein markkinoille tuotettuna tuoretta. Kuluttaja voi käydä tutustumassa maatilaan, jolla hänen ruokansa tuotetaan. Suomalainen lähiruoka on puhdasta, jos se on todella kotimaista. Tämän takia
kotieläinten valkuaisrehu pitää tuottaa kotimaassa, jotta vältytään meneillään olevan kaltaisista salmonellaongelmista.
Juuri tätä aikaa on järjestää ruokaketju uuteen malliin. Sen pitää olla
maantieteellisesti mahdollisimman lyhyt. Avainasemassa ovat kaupanketjut. Niiden vastuulla on lopettaa viljan, lihatuotteiden, kananmunien, tuore-elintarvikkeiden jne. hillitön kuljettelu maan äärestä toiseen. Karmeimmillaan
sama jyvä pistäytyy maan eri osissa ennen kuin löytää tiensä jätevedenpuhdistuslaitokseen.
On hienoa, että tuottajajärjestöt ovat ottaneet tehtäväkseen lähi- ja luomuruoan edistämisen. Silmiini osui juuri
tuoreita uutisia eri osista Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Kiuruvedellä lähiruoan osuus elintarvikehankinnoista on jo yli 40 prosenttia. Tällainen hankintapolitiikka on luonut jo uusia työpaikkoja mm. leipomo- ja
lähikalanjalostusaloille.
Kunnat ja ammattikeittiöt ovat peruselintarvikkeiden suurhankkijoita. Niiden pitää kilpailuttaa hankintansa, mutta ne voivat jo tarjouspyynnöissä panna erityistä painoa
ostettavien ruokatarvikkeiden tuotannon ympäristöystävällisyydelle ja tuoreudelle.
Yksityiset tuottajat voivat sertifioittaa tuotantonsa sen ympäristöystävällisyyden perusteella ja hankkia tällä
perusteella oman tavaramerkin. Tällöin tarjousta tehtäessä riittää viittaus tavaramerkkiin. Olen kirjassani ”Bioenergia ja lähiruoka” antanut valmiit toimintamallit käytettäväksi.
Lähiruoka
edellyttää kaikilta ruokaketjun toimijoilta omaa aktiivisuutta. Jos suurten taajamien ihmiset aktivoituisivat vaatimaan suosikkikaupaltaan/-kaupoiltaan lähi- ja luomuruokaa, niin tämä varmuudella panisi liikettä myös ketjujen
suunnitteluportaaseen. Itä- ja Kaakkois-Suomessa liikkeellä ovat jo paikallinen MTK:n väki. Koskahan aktivoituminen yllättää Oulun läänin tuottajajärjestöt?
Erkki Pulliainen