Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 13.5.2009

KOHELTAJAT JA PIIPERTÄJÄT

”Kaksi kolmesta suomalaisesta elää kuin lamaa ei olisi”. Näin otsikoi Maaseudun Tulevaisuus 20.4. Gallup-tuloksen mukaan 36 prosenttia oli tinkinyt kulutuksestaan, yli puolet kulutti entiseen malliin ja kymmenes haastatelluista oli lisännyt kulutustaan.
     Uutisen mukaan haastateltujen enemmistö oli tuntenut osallistuvansa ”kansantalouden pelastamiseen”. Kolmas osa oli kokenut ajan keskeiseksi ongelmaksi talouslaman sijasta maapallon kehnon ekologisen tilan, joten kulutuksen vähentämispäätös oli heille ”ekoteko”.
      Elämme historiallisen voimakkaassa ristiriitatilanteessa. Valtiovarainministerin sanoma oli todellakin pelkistetysti tulkittuna ”kuluttakaa, se pelastaa talouden pyörät pyörimään”.
      Nyt kuitenkin maailmalta kuuluu vieläkin kovempia uutisia, pankkien ja muiden rahoituslaitosten luottotappiot alkavat massiivisesti realisoitua. Niiden suuruusluokka liikkuu yhteensä tuhansissa miljardeissa euroissa tai dollareissa. Finanssikriisi ei siis ole missään nimessä ohi, kaikkea muuta. Nyt se taitaa vasta alkaa.
      Tavallisella työntekijällä ja erityisesti pienyrittäjällä on ollut varmasti alkuvuodesta ”kilintunteet”; toimiako Kataisen ohjeiden vai ikivanhojen ”sukanvarsiperiaatteiden” mukaan. Viime sotien jälkeisen ajan hyvin muistavana totean, että nämä ”sukanvarret” toistuivat vanhempieni puheissa tuon tuostakin. Vastaavia kuiskuttelijoita on varmasti riittänyt tämänkin alkuvuoden aikana.
      Itse asiassa nyt näyttää käyneen niin että merkittävä joukko niitä tahoja, joilla on rahaliikenteessään valinnanvaraa, on kääntynyt maaliskuussa ”sukanvarsijoukkoihin”, Eduskunnan tarkastusvaliokunnalle kerrotun mukaan pankkeihin tallentaminen kääntyi nimittäin maaliskuussa nousuun.
     Mitä tämä sitten voisi mahdollistaa? Mm. sen, että ne kunnat, joiden talous on menossa juuri nyt pahasti miinukselle, nostavat veroprosenttiaan kesken vuoden. Pankeista rahat voivat joutua vaikka mihin, mutta kuntatalouden alijäämä olisi joka tapauksessa pikavauhtia korjattava. Miksi siis ei kerättäisi rahoja kuntalaisilta heti?
     Onko maailmassa ja yhteiskunnassamme sitten vieläkin pahempia vaaratekijöitä kuin finanssikriisi? Kyllä on ainakin yksi, suorastaan yhteiskuntavaarallinen joukko, viherpiipertäjät. Heidän käyttäytymisensä yhteiskuntavaarallisuudesta kertoi kolumnin verran filosofian tohtori Jouni Aalto Maaseudun Tulevaisuudessa (20.4.).
     FT Jouni Aallon kolumnin pariin kertaan luettuani päädyin päivittelemään, että ainakaan suojelupoliisin määrärahoja ei pidä mennä leikkaamaan lamankaan oloissa, siinä määrin ”vaarallisia” piipertäjiä yhteiskuntamme kassajonoissa kyylää.
    Toverikolumnisti Aallon kirjoitus huipentuu partaongelmaan. Lupaan ryhtyä miettimään sitä, pitäisikö minun 56 vuotta partaa kasvattaneena luopua näistä naamahaivenista saavuttaakseni edes yhden filosofian tohtorin mielessä yhteiskuntakelpoisuuskriteerin.
     Parran poisajo saisi kyllä sitten riittää, sillä tämänikäinen ei hevin tapojaan muuta, olletikin kun olen ensimmäisenä tutkintoni suorittanut glasiaaligeologiassa eli ”ilmastonmuutostieteessä”.
    Vakavasti kirjoittaen maapallon kulutuksessa on kolmannes liikaa. Kantokyky on ylitetty. Kulutus leikkautuu, mutta omilla kulutustaparatkaisuilla voi vaikuttaa tapaan millä se tapahtuu. Tämä koskee myös tuotantotapoja, onneksi vaihtoehtoja on tarjolla maaseudullakin.
    Erkki Pulliainen
 
 
      Takaisin