Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 10.6.2009

Johtajia on moneksi

Poliittiset johtajat ovat mätiä, yritysjohtajat ovat mätiä, kaikki on mätää. Nyt on suosittua haukkua johtajia. Populistisesti voittoa odottaen niin teen minäkin. Aloitan yritysjohtajista.
      Sain juuri valmiiksi ”ahneutta” käsittelevän kirjan käsikirjoituksen. Kirja saattaa tulla ulos painosta niihin aikoihin, jolloin tämä kolumni julkaistaan. Kirjaa varten keräsin vuosien varrella paljon aineistoa.
      Yritysjohtajat ja konsultit olivat upeasti löytäneet toisensa yhteisellä lausunnolla: kuukausipalkka ei yksin riitä johtajille, tarvitaan kannustimeksi bonuksia. Yritysjohtajat niitä vaativat ja konsultit niitä rakentelevat. Tämä on todellista win-winia, molemmat voittavat ja kuluttajat maksavat.
      Finanssikriisin takana on yhtä nerokas keksintö; tietynlaiset yrittäjät ovat keränneet voitot ja tappioita nyt sosialisoidaan. Maksaja on kuluttaja, tarkemmin sanottuna yhteiskuntien työssäkäyvä keskiluokka. Mitä leveämpi yhteiskuntaluokka on, sitä leveämpää on koko kansan elämä.
     Näin on Yhdysvalloissa ja Suomessa - ja kaikkialla länsimaissa. Jos tuo keskiluokka sippautetaan, niin huonosti käy koko porukalle. Tulotasonsa puolesta valtaosa maaseudun toimijoista kuuluu tähän ryhmään.
     Kannustimissa on kysymys intohimon ohella mielikuvituksesta. Todella huikea mielikuvitus löytyy markkinoilla monopoliasemasta olevasta valtionyhtiöstä ja sen kannustintoimintaa avustavasta konsulttiyhtiöstä.
     Yhteiskunnalliset paineet ovat siellä sitä luokkaa, että kannustimien on tuotettava vuosipalkkion koon ylittävä palkanlisuke. Vasta sellaisen saatuaan johtaja voi tuntea olevansa johtaja.
      Luin tällä samalla palstalla joitakin viikkoja sitten kolumnin, jossa päiviteltiin poliittisten johtajien kyvyttömyyttä ja vaadittiin eräänlaista pätevyystestiä. Tämä vaatimus tulee esiin mielenkiintoiseen aikaan. Ollaanhan nopeaa vauhtia siirtymässä jälleenjakelujuhlien kaudesta pysyvään niukkuuden jakoon.
       Mutta onko johtajien taso todellakin niin kehno kuin väitetään? Yli neljä vuosikymmentä tason kehitystä seuranneena voin vakuuttaa, että valmius- ja tietotasot ovat selvästi kohentuneet. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten tapahtui jälleen mukavansuuruinen keskimääräinen hypähdys ylöspäin.
      Tietotason kohoaminen tuntuu mukavasti eduskuntaryhmän kokouksissa. Tieto ja ideologia pystytään taitavasti koplaamaan yhteen, kysymyshän on mahdollisuuksien taitamisesta. Eduskuntaryhmien puheenjohtajiksi valikoituu todella päteviä toimijoita.
     Mutta kuitenkin puolue- ja muita poliittisia johtajia moititaan? Todellakin, niin tehdään. Missä mättää? Vaatimustaso on kerta kaikkiaan suhteettoman kova. Ei riitä, että osaa asiat ja pystyy neuvottelemaan. Ei riitä, että on nokkela ja sanavalmis. Pitäisi olla karismaattinen tyyppi, joka pystyy vakuuttamaan kaikenlaiset kuulijat. On hallittava tunteet tyylikkäästi sekä voiton- että tappionhetkillä.
      Viime aikoina kuvaan on noussut uusi, suorastaan epätoivosta kielivä ilmiö. Eräiden puolueiden sanomiset ja sanomatta jättämiset mietitään mainostoimistoissa. Toistuvasti käytetyt iskulauseet hiotaan ja harjoitellaan. Niiden uskottavuustunne testataan totuutta muistuttavilla harjoitustilanteilla.
       Kun tämä onnistuu, niin siitä runsaasti palkitaan. Kun se epäonnistuu, niin se näyttää esimerkiksi TV-ruudussa tosi pahalta.
        Erkki Pulliainen    
            
     
       Takaisin