Torstaivieras
Kainuun Sanomat 25.6.2009

VAUHDILLA MAAILMAN YHTENÄISVALUUTTAAN

Läpikäyvää epärehellisyyttä, massiivista veroparatiisitoimintaa, kansantavaksi muodostunutta veronkiertoa, kovan luokan talousrikollisuutta, rahoitusjärjestelmän sisälle pesiytynyttä arvopapereiden systemaattista myrkyttämistä. Siinä rahoitusmaailman myrkkymalja kaikilla mausteilla vuonna 2009.
     Oli vain ajan kysymys, koska rahoitusjärjestelmä osoitti käytännössä, ettei siihen voinut enää luottaa. Laukaisevaksi tekijäksi valikoitui yhdysvaltalainen asuntoluototus, American Dream. Miljoonat ruokakunnat, joilla ei ollut tuloja, työtä, eikä pääomia, saivat asuntorahoituslaitoksilta luottoa oman kodin hankintaan ennen kuin koko järjestelmä romahti omaan mahdottomuuteensa.
    Yhdysvaltalaisessa kielenkäytössä seuranneelle kasinopelille on annettu kuvaava nimi ”ryöstö” (looting). Siinäkin jännitetään kenelle jää Musta Pekka kouraan. Nyt USA:ssa tiedetään, että jotkut yksityiset toimijat korjasivat voitot ja tappioita parhaillaan sosialisoidaan.
     Pelinhenkeen siis kuuluu yhteiskuntien eloonjäämisen varmistamiseksi, että veronmaksua yhteisöille sittenkin jatketaan. Historialliset ratkaisut ovat johtaneet siellä ja täällä Suomessa siihen, että keskiluokka maksaa selkänahallaan poliitikkojen virhearvioinnit ja valinnat.
    Ilmiön rajua realismia kuvaa tieto, että ennen finanssikriisin synnyttämää pörssiromahdusta ilman verorasitusta kartutettujen veroparatiisitalletusten arvo oli 11,5 biljoonaa dollaria. Pörssiromahduksessa realisoituneet luottotappiot olivat yli neljä biljoonaa dollaria, joista kuitenkin vain yksi biljoonaa merkittiin taseisiin alaskirjauksina 31.12.2008. Tästä epäsuhdasta huolimatta analyytikkojen mukaan ”kaikki oli jo menossa parempaan suuntaan”. Euroalueella kirjaamatta on yhä ainakin 202 miljardia euroa.
     John Maynard Keynesin talousopin mukaan pörssiromahdusta seuranneessa taloustilanteessa piti elvyttää investoimalla infrarakenteisiin. Näin tapahtui nyt kautta teollistuneen maailman. Se vaihe on päätösten osalta kesäkuussa 2008 ohi ja vaikutuksia odotellaan.
      Elvytys toteutettiin pääasiassa velkarahalla, jota jo tässä vaiheessa voidaan kutsua setelirahoitukseksi. Avoimimmin Yhdysvallat on tunnustanut, että keskuspankki Fed on ostanut valtion joukkovelkakirjapapereita. Euroopassa EKP on samantyylisesti ainakin 60 miljardilla eurolla mukana. Näin voinee menetellä kun kaikki niin tekevät.
      Entä muuta? Tuo elvytyshän ei korjaa vielä mitään. Jo syksyllä 2008 Ecofin-valtiojohtajat päättivät ryhtyä sulkemaan veroparatiiseja. Homma etenee kivuliaasti. Erityisesti Lontoon Cityn rahoituskeskus hannaa vastaan, mikä antaa tukea muille veroparatiiseille.
      Sveitsiläisen UBS-veroparatiisipankin horjuminen konkurssin partaalla osoittaa veronkiertorahan merkityksen näiden pankkien toiminnalle. Sveitsissäkin liittovaltio on kiirehtinyt apuun pelastamaan veronkiertotyöpaikkojen säilymistä maassa. Mielenkiintoista uhanalaisen suojelua!
     Nyt eivät miedot toimet riitä. Se on käynyt täysin selväksi. Tarvitaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmään vakautta ja uskottavuutta, sanalla sanoen sen monipuolistamista. Jo 1930-luvun talouskriisin oloissa John Maynard Keynes viittasi maailmanvaluutan tarpeellisuuteen. Hän antoi tälle valuutalle nimenkin, dinaari. Se olisi ollut vakautettu kytkennällä luonnonvaroihin.
     Maailmanvaluutta on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aiemmin. Se on suorastaan välttämättömyys. Yhdysvaltain kaksoisvaje ei osoita kaikista oikeansuuntaisista toimista huolimatta riittävää pienentymistä. On tarpeellista korvata Yhdysvaltain dollari uudella reservivaluutalla, jolla käytäisiin mm. raakaöljykauppaa maailmanmarkkinoilla.
    Alkuvaiheessa tällainen laskennallinen valuuttakorivaluutta olisi samanlainen kuin eurooppalainen ecu valmistauduttaessa euron käyttöönottoon. Ehdotan juuri ilmestyneessä kirjassani ”Ahneus” tämän valuutan nimeksi ”buck”ia, ikivanhan taalerifilosofian mukaan. Buckia on käytetty myös Yhdysvaltain dollarista puhuttaessa.
     Kiinan keskuspankin johtaja ehdotti alkuvuodesta 2009 niin ikään maailmanvaluutan luomista, samoin suomalaiset taloustieteilijät Pekka Korpinen ja Raimo Väyrynen. Ajatus sai lisää tuulta purjeisiin, kun BRIC-maat, Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina, päätyivät samanlaisiin ajatuksiin ensimmäisessä huippukokouksessaan 16.6.2009.
      Nyt voidaan perustellusti odottaa kilpajuoksua siitä, kuinka odotettavissa olevan maailmanvaluutan laskennallinen pohja lasketaan. Mikä painoarvo on mm. Yhdysvaltain dollarilla, eurolla, ruplalla, juanilla ja jenillä? On mm. ajateltu, että antamalla alkuvaiheessa 60 prosentin painoarvo Yhdysvaltain dollarille, saataisiin USA mukaan yhteiseen hankkeeseen. Toinen ratkaiseva näkökohta olisi veroparatiisien yhteisestä sopimuksesta sulkeminen ja uuden valuutan arvon vakauttaminen kytkennällä toisaalta hupeneviin uusiutumattomiin luonnonvaroihin ja toisaalta uusiutuvien luonnonvarojen valtiokohtaisiin järjestelmiin eli kestävään kehitykseen.
                                                                                                    Erkki Pulliainen     
      
 
      Takaisin